Pilgrim Speakeasy: Lo-fi Love at the Park Cafe

The Moose Hoose

Moderni tilkkutäkkipsykedeliapoprock on siitä haastava tyyli, että tekotaiteellisuuden ja toisaalta falskiuden sudenkuoppiin on vaarallisen helppo sortua. Monitasoisesta soundikakusta sukeutuu helposti kuiva ja sisällyksetön, puhumattakaan siitä kuinka saada tuo genresulatusuuni todella svengaamaan?

Siinäpä kysymys johon moni ei tiedä vastausta, mutta skotlantilainen Roger Davies, joka tunnetaan paremmin Pilgrim Speakeasy nimisenä yhtyeenä, on ratkaissut aikaa sitten kummankin edellä mainitun dilemman. Vajaa kolme vuotta on kulunut upeasta A Ruff Guide to… -albumista, mutta Davies ei ole suotta levännyt laakereillaan. Uuden kiekon työstöprosessi käynnistyikin jo vuonna 2011 ja pitkän puurtamisen lopputuloksena on syntynyt viidentoista raidan ja parin intron mittainen seikkailu musiikin Mikä-Mikä Maahan.

Mittaa massiivisella kiekolla on selvästi liikaa, se todettakoon heti alkuun, mutta suurimman osan ajasta juna kulkee raiteillaan kuin noiduttu. Yhtyeen muodostavan Roger Daviesin kunniaksi on todettava, että hän saa niin folkilla tavalla pienisti soivat numerot, kuin massiivisista taustoista pomppaavat elektro-rockin lohkareetkin istumaan samaan kuvaan. Kaikkea levyllä sitoo soundimaailma, jonka ääripäät pysyvät vaivatta hallussa, vaikka Kraftwerk saattaa vaihtua varoittamatta Jefferson Airplaneen. Black Sabbathin vanha jyräraita Warpigs hehkuu kuin tulikuuma rauta venyessään pitkälti päälle seitsenminuuttiseksi groovekeskukseksi ja Egg Town hapottelee kuin syvin acid rock konsanaan.

Jos tyylillinen ja soundillinen rikkaus on vahvuutta, on Lo-fi Love at the Park Cafe todellinen rockin Herkules. Moni saattaa tuntea olonsa lähes jyrätyksi näin massiivisen annoksen edessä, mutta jos albumia lohkoo pienempiin osiin ja antaa ajan kulua, saattaa siitä muodostua merkittävä ystävä vuodelle 2014.