Julkaistu: 02.03.2014
Arvostelija: Heikki Väliniemi
Cortison
Jos vähäeleistä tyylikkyyttä voisi pullottaa, Scandinavian Music Groupin albumeista saisi koottua satojen gallonien varaston. Vaikka Terminal 2 on selkeä tyylimuutos aiemmasta, bändi ei onnistu hukkaamaan tätä vahvuuttaan, mitä voi jo pitää saavutuksena. Salakavalan hienot melodiatkin tunkeutuvat kuulijan tajuntaan samaan tapaan kuin ennenkin.
Orkesterin uutta levyä voi nimittäin tuskin enää kutsua kantriksi. Akustiset kitarat ovat jääneet taka-alalle ja eturiviin niiden tilalle ovat nousseet pianot, Hammondit, Juno-1-syntikkamatot ja Wurlitzerit. Onpa mukana myös kokonainen noin kolmen nuotin kitarasoolokin. Eipä tule äkkiseltään mieleen toista yhtä pirunmoista kepittäjää tältä Tellukselta, joka säästelisi taitojaan yhtä paljon kuin Joel Melasniemi - tai tekisi kasaripoppia.
Laulut jälleen säveltänyt Melasniemi ottaa myös uuden aluevaltauksen, kun hän ainakin yllekirjoittaneen haparoivan muistin perusteella debytoi laulajana hienossa Helena-duetossa Terhi Kokkosen kanssa. Kokkonen taas tuntuu saaneen hyvää sparrausta jo jonkin aikaa yhtyeessä laulaneelta Pauliina-siskoltaan. Pieniä teräviä timantteja ja 2051 saavat hänet korvin kuullen jopa innostumaan aiempaa voimakkaammista tulkinnoistaan.
Kokkosen tekstit menevät välillä maaliin ja välillä hilseen yli, mutta koskaan ne eivät ole pilanneet hienoja kappaleita. Tällä kertaa täysosumiksi päätyvät kohtauksia erosta maalaileva Pieniä teräviä timantteja ja varsinkin 2051, jonka voi tulkita kertovan kuolemasta - tai jopa pariskunnan yhteisestä itsemurhasta: käytävässä kaikui/It's a Sin ja California Blue/sisustimme huoneet/menneisyyden saavutuksilla/ uskoimme unia/mikään ei herättänyt minua/katosimme kartalta/sivistyneesti ja hiljaa.
Terminal 2 sisältää riittävästi musiikillista vaihtelua kadottamatta hienoa tunnelmaansa. Las Vegasin raunioilla kärsii typerryttävästä autotune-efektistä ja toistaa itseään ehkä minuutin liian pitkään, mutta muilta osin kokonaisuus pysyy hienosti kasassa. Vaikka aiemmin SMG oli musiikillisesti aikuismaisempaa, nyt se on aikuistunut oikeasti. Kaiken rajallisuus on kauniisti läsnä, vaikka samaan aikaan nautitaankin siitä että koti on löytynyt.
Ultra Bran tunnetuin perillinen aloitti viljelemällä kitaramausteista kaihopoppia. Vuoden 2007 Missä olet Laila? -levyllään viisikko laajensi palettiaan myös näppäilevään kantrifolkiin, josta löytyikin suunta myös kahdelle seuraavalle albumille. Vuoden 2014 Terminal 2 ja sisarlevy Baabel olivat paluuta sähköisiin instrumentteihin, mutta kasaripopin suuntaan. Vuoden 2022 Ikuinen ystävä esitteli riisutun ja elokuvallisen SMG:n.
Linkki:
scandinavianmusicgroup.com
(Päivitetty 23.10.2022)