Vandenbergs MoonKings: MoonKings

Mascot

Whitesnaken 80-luvun lopun ja 90-luvun alun kitaristina maailmanmaineeseen noussut Adrian van den Berg on viime vuodet pitänyt pitkälti matalaa profiilia. Silloin tällöin Whitesnaken paluukiertueilla nähty mies yllätti näin ainakin allekirjoittaneen, kun miehen uuden bändin ensimmäinen pitkäsoitto löysi tiensä käsiini. Juuri 60-vuotisjuhliaan viettänyt herra on viettänyt suurimman osan elämästään rockin ja metallin parissa, joten ei liene mikään suuri yllätys että MoonKingsin ensimmäinen albumi on kuin suoraa jatketta Whitesnaken tuotoksille.

Kitara murisee, möyrii ja vallittaa kuten menneinä vuosina ja vokalisti Jan Hoving puhkuu ja puhisee voimalla, vaikka mies ei ole missään nimessä mikään uudelleensyntynyt David Coverdale. Rytmiryhmä ansaitsee myös puhtaat paperit ja vaikka Mart Nijen-Es kannuttaa turvasektorilla ja Sem Christoffelin basso on miksattu harmillisen alas, saa kaksikko puskettua biiseihin riittävästi voimaa.

Toinen, ja van den Bergin kannalta kiusallisempi, kysymys onkin sitten se, mitä Whitesnake olisi saanut aikaiseksi tästä samasta materiaalista. Line of Fire kun olisi saattanut roihahtaa kytemisen sijasta kunnon liekkeihin hiukan muhkeammalla sovituksella ja Close to You olisi kaivannut laulajakseen kunnon rock-kukkoa. Tiedättehän, sellaista uuden sukupolven Robert Plantia jollaisen Coverdale pystyi repimään itsestään ulos vielä jokunen vuosi sitten.