William Suvanne: The Tenor

omakustanne

Kotimainen jazz voi hyvin. Tästä todistavat esimerkiksi vastikään Kallio-albumillaan vuoden jazz-Emman pokannut Dalindèo, monipuolinen kokeilija Rakka, tai vaikkapa saksofonisti Timo Lassy, jonka ura on ollut viimevuodet yhtä nousukiitoa.

Muutaman vuoden Lassya nuorempi saksofonistikollega William Suvanne on julkaissut urallaan jo kaksi aiempaa kokopitkää ja tehnyt monipuolisesti yhteistyötä mm. Aili Ikosen kanssa, sekä ehtinyt keikkailla runsaasti myös maamme rajojen ulkopuolella. Palkintojakin on matkan varrella pokattu.

The Tenorilla Suventeen inspiraation lähteinä ovat toimineet yhtäältä New Orleans -soundi, siinä missä edesmenneen Michael Breckerin tapainen konkarisaksofonistikin. Myös Las Vegasin kasinokaupungin tunnelman Suvanne mainitsee yhdeksi keskeisistä kertomuksellista sammioistaan. Albumina The Tenor edustaa tulevan trilogiakokonaisuuden ensimmäistä osaa.

Ja kyllä! Melkoisen tyylikkäästi Suvanne, kera pianisti Mikael Jakobssonin, rumpali Mikko Arlinin ja kontrabasisti Tuure Kosken kanssa soivat. Biiseissä on aimo annos hard bopia, groovea, pakotonta välittömyyttä ja hyvää svengiä. Äänikuva on yllättävänkin kirkas kapakkajazz-tyyliseen soundiin ja tunnelmaan tottuneille, vaikka etenkin rumpumiksaus tunnistettavasti tyylinmukainen onkin. Niin tai näin, yleisilme tavoittaa joka tapauksessa mainiosti myös tarvittavan orgaanisuutensa.

Kappaletasolla etenkin albumin alkupäässä seilataan melko tutunoloisilla vesillä. Todelliset koukut iskevätkin oikeastaan vasta puolivälin jälkeen peräkkäisillä The Darella ja On The Stripillä, joista jälkimmäisellä myös basso saa oman tähtihetkensä, muiden väläytellessä improvisaatiovirtansa vuota jo aiemmin. Erikseen täytyykin mainita, kuinka saumattomasti soolot istuvat biisien kokonaisilmeeseen ilman väkinäisen kuuloista ja keinotekoisesti ylikorostettua briljeeraamisen tarvetta.