Black Twig: Heliogram

Soliti

Black Twig tipauttaa toisella pitkäsoitollaan noisen palasia pois rockistaan ja lisää kenkiinsä keskittyvään tuijotukseen melodiaa. On vaikea sanoa kuinka tarkoituksellinen tämä liike on ollut, mutta sen myötä ryhmä saattaa hyvinkin murtautua kotimaisissa musiikkiympyröissä suuremman suosion äärelle.

Soiton lisääntynyt lämpökerroin sulattaakin nopeasti vastarinnan ja esimerkiksi esimerkillisen energisesti surraava Summer Slow Down ja muutaman asteen utuisempi Floors ovat juuri sitä lääkettä, mitä indie-tohtori määrää tämän vuodenajan piristykseksi. Kappaleiden aallonkorkeudet ovat saattaneet tippua sitten debyytti EP:n, mutta ne pinnat ja kaarteet ovat kiistatta kauniimpia kuin aiemmin. Tässä soundien kaikkea syleilevässä kuulaudessa piilee toki vaaransakin, sillä muutamaan otteeseen meno muuttuu jo sen verran raukeaksi että tekisi mieli oikaista sohvalle ja katsella kattoa. Onneksi mukana on riittävästi lattialle vetäviä numeroita, jotka muistuttavat että kysymyksessä on lopulta kitararock.

Black Twig on oivaltanut omat vahvuutensa ja pystynyt löytämään musiikilleen uuden suunnan joka avaa nipun mielenkiintoisia ovia, mutta joka ei ole muuttanut bändiä sielua juurikaan. Moisen tempun jälkeen niiden loppujenkin lukkojen luulisi aukenevan nopeasti. Heliogram ei ole aivan täysin virheetön paketti, mutta sen puutteet ovat niin vähäiset, että yhtyeelle on helppo luvata nousujohteista uran jatkoa.