Lurk: Kaldera

Doomentia

Sludgen ja doomin saralla operoiva tamperelainen Lurk on julkaissut toisen albuminsa tshekkiläisen Doomentian kautta. Yhtye keräsi kehuja Desibelissä jo debyytillään, vaikka bändi itse luonnehti esikoistaan kokeiluksi, jolla Lurkin musiikki haki vielä muotoaan. Uutukaistaan bändi kuvaa debyyttiä kunnianhimoisemmaksi bändilevyksi.

Lurkia on verrattu varovaisesti Crowbariin ja samankaltaista ärjyen laulettua jyräystä Kalderallakin kuullaan. Crowbariin verrattuna Lurk kuitenkin pitää temponsa matalampina ja biisit ovat keskimäärin minuutin - pari pidempiä. Massiivisista pörinäriffeistä koostuvat kappaleet ovat tunnelmaltaan tasaisen ankeita ja levy päättyy hieman kliseisestikin kiertäviin kitaroihin ja kaoottiseen meteliin.

Kalderan jokainen kappale yltyy ennemmin tai myöhemmin löysällä kompilla etenevään lanaamiseen. Levyn ongelmaksi muodostuukin tietynlainen tasapaksuus, johon olisi voinut vaikuttaa sisällyttämällä levylle pari selkeästi joukosta erottuvaa raitaa. Nytkin Lurkin arsenaaliin kuuluvat rauhallisemmat suvantokohdat, mutta esimerkiksi yksi alusta loppuun vähäeleisenä pysyvä kappale olisi tehnyt levylle varmasti terää. Vastaavasti myös nopeampaa mättämistä olisi voinut kokeilla, sillä levyn temposkaala jää nähdäkseni nyt tylsistyttävän kapeaksi.

Kaldera on kuitenkin sinänsä tunnelmaltaan varsin vahva ja genressään taiten tehty levy. Levyn promoversiosta uupuivat lyriikat, joten biisien lyyrinen taso jää pelkkien aavistusten varaan. Pidän kuitenkin selvänä, että Lurkin seuraavan levyn olisi syytä olla pari pykälää vivahteikkaampi, jotta poppoo pystyisi toden teolla erottumaan joukosta.