Jimmy Wasted: Kohtuukäyttäjän päiväkirja

Secret

Viina on viisasten juoma, ainakin vanhan sanonnan mukaan, joten sen sopivuus suomalaiseen mielenmaisemaan on aiheuttanut kautta aikain kiivasta keskustelua ja itsensä ilmaisua. Tuliliemen saloista ovat kertoneet tavoillaan niin suuret kuin pienet nimet, klassiset mestarit, juottoloiden soittajat, sekä tietysti ne lukuisat toisen luokan juiceteppunormaalitjapopedat.

Jimmy Wasted julkaisi pari vuotta sitten mainion demonsa jolla tammikuussa 2011 perustettu ryhmä lantrasi oman hybridinsä punkin, rockin ja metallin parhaista puolista. Pikkukiekon riffit osoittivat rankkaa tarttuvuutta ja lyriikoissa viina virtasi kekseliäästi, joten on ilo huomata, että tuore debyyttialbumi jatkaa samoilla raiteilla kertoen tarinoitaan turmion teiltä.

Noustessa pitkäsoittokantaan vertailut muihin tekijöihin kovenevat ja Jimmy Wasted onkin kovassa seurassa, sillä ensimmäinen verrokki joka mieleen nousee, on eräs lemiläinen metalliyhtye. Jimmyjen metallilta rouskuva rock on sopivan thrash ja punk läimäyttääkseen poskelle, mutta melodiaa löytyy sen verran että toista poskea osataan puolestaan silittää. Kontrastit ja nyanssit ovatkin kiekon parhaita puolia, joiden avulla ovelasti rokimmat raidat kuten Ei se siitä sekä Rauha ja vauraus pääsevät kunnon nousuun. Flirttaillessaan metallin kanssa Jimmyjen osumaprosentti heikkenee merkittävästi ja muilta raidoilta tuttu idearikkaus korvautuu turhalla puskemisella, joka vie touhusta rentouden ja helppouden tunteen. Jimmyjen olisikin hyvä pysyä niiden ainesten parissa, joista herrat osaavat loihtia maukkaimmat coctailit.