Suvi Isotalo: Näin minusta tuli ihminen

Sound of Finland

Suvi Isotalo julkaisi vuosikymmenen alkumetreillä debyyttialbuminsa Jollet rakasta, jonka pianoballadit lähinnä lausuttiin vähäeleisten taustojen päälle. Esikoinen sai jatkoa vuoden 2011 jälkimmäisellä puoliskolla, kun ehyempi ja popimpi P.S. Maj’lle -pitkäsoitto julkaistiin. Lisäksi näiden välissä ja jälkeen Isotalo on säveltänyt musiikkia useisiin näyttämöteoksiin, joten on suorastaan pieni yllätys, että hän on ehtinyt kasata jo kolmannen albumillisen musiikkia.

Vaikka kaikki materiaali on lähes poikkeuksetta lähtöisin Isotalon kynästä, yleissoundiin on vaikuttavat voimakkaasti tuottajaksi kiinnitetty Timo Kämäräinen. Mainiona kitaristina tunnettu Kämäräinen on sovittanut kaikki raidat Isotalon ja rumpali Olli Krogeruksen kanssa. Näiden vastuiden päälle Kämäräinen on soittanut levylle kitarat, basson ja synat, sekä hoitanut ohjelmoinnit ja päälleäänitykset, eikä miehen urakasta löydä huomauttamisen varaa.

Aiemmin Isotalon materiaali on tahtonut hieman hajota pitkäsoiton mitalla, eikä uutukainen muodosta poikkeusta tuohon sääntöön. Yhtenäinen ja johdonmukainen soundimaailma, sekä harkitun kapea sävypaletti luovat kuitenkin kuin huomaamatta kehykset, jotka nostavat kokonaisuuden reilusti osiensa summan yläpuolelle. Isotalon laulu muistuttaa yhä lausuntaa, mutta ne aina tärkeät vivahteet ja nyanssit antavat materiaalille eheyttä. Sinkkubiisi Uusi fiilistelee kuin 80-luvun italialaiset mahtiballadit ja samoista aineksista kudottu Vapaa jää myös soimaan nopeasti mielen sopukoihin. Silti kiekon onnistuneimmat raidat lienevät lastenlaulumainen nimibiisi, sekä moderneilla soundeilla ryyditetty Kuunpimennys jonka pienessä tarinassa on jotain uskomattoman vangitsevaa.

Isotalo kolkuttelee poppinsa kanssa jo menestyksen portteja, ja jos kiekolta ei löydykään vielä sitä suurta hittiä, saattaa se hyvinkin lymytä jo seuraavan kulman takana. Kaikki oleellinen on käsillä, nyt on vain kyse palasten optimaalisesta järjestyksestä.