Descend: Wither

Inverse

Ruotsalainen Descend äänitti seuraajan vuoden 2011 debyytilleen jo loppukesästä 2012, mutta otti lopulta puolitoista vuotta ennen kuin kiekko saatiin pihalle. Osa viivytyksestä johtui takuulla siitä, että levy-yhtiö on vaihtunut bändin taustalla, mutta ryhmän progressiivinen death ei ole ikääntynyt tippaakaan odotuksen aikana.

Descendin käsissä kappaleet ovat venymään päin ja vain albumin kaksi keskimmäistä raitaa jäävät alle kuusiminuuttisiksi. Kun näistä pienokaisista nimibiisi Wither toimii vielä lähinnä introna kahdeksanminuuttiselle Diabolicille, on pitkäsoitto naulattu kasaan vain muutamasta lankusta. Onneksi nuo möhkäleet kestävät albumimitan painon ja kuuntelukertojen myötä ruotsalaisten taiturimainen sovitustyö vain nostaa kiekon pisteitä. Vokalisti Nima Farhadian L. kärisee ja murisee kuten pitääkin, mutta miehen ilmaisuun jää kaipaamaan sitä viimeistä potkua, sitä viimeistä puristusta joka toisi lisää syvyyttä niin alarekisteriin kuin harvoihin karjahduksiin.

Yhtyeen vahvinta kenttää on melodisuuden yhdistäminen suoraan runttaukseen, kuten toisena soiva The Rancorous Paradigm. Ensimmäisillä soittokerroilla kappale vaikuttaa lähinnä kahden eri raidan epäonniselta yhteentörmäykseltä, mutta tämä pieni mestariteos paljastaa hiljalleen todellisen luonteensa kasvaen lopulta tuiki tärkeäksi palaseksi. Raikas askel laatikosta ulos on myös From Grace to Grave -siivun opethmainen akustinen väliosa, joka varioi kappaleen teemoja ja toimii siltana loppuun.

Descend osaa asiansa ja tietää mitä haluaa, mutta bändin oma ääni jää vielä teknisesti upean toteutuksen ja muilta omaksuttujen palasten taakse. Kuinka määritellä itsensä niin, että vertailut muihin päättyvät ja muiden vertaaminen omaan bändiin alkaa? Siinä kysymys jota lukemattomat tahot pohtivat, eikä Descend ole ainakaan vielä löytänyt siihen pitävää vastausta.