Domovoyd: Oh Sensibility

Svart

Uskon vakaasti siihen että jonain päivänä ihmiskunta valloittaa ensin oman aurinkokuntansa, minkä jälkeen se tulee hitaasti levittäytymään yhä laajemmalla loppumattomien avaruuksien tarhoihin. Uskon myös että kun tämä tapahtuu, on Domovoydin ajan ja tilan käsitteet haastava doomin sukuinen metalli musiikkia, joka soi alusten ohjaamoissa. Tämä tapahtuu tietysti sen jälkeen, kun universaalin startin alun loistokkuudesta on siirrytty vaiheeseen jolloin tähteinvälinen matkustus on jokapäiväistä ja suunnattomien alusten ohjaamot muistuttavat oikeita työpaikkoja.

Kotimainen Domovoyd esittäytyi Desibelin sivuilla jo vajaa kaksi vuotta sitten, kun ryhmän Mammoth-kappale löytyi The Ultimate Mixtape of Seinäjoen seutu -kokoelmalta. Tuolloin bändin ”tundrapsykedelia” sai tyytyä biisin mittaiseen välähdykseen, mutta nyt käsittelyssä on kunnon pitkäsoitto. Albumille ei ole siunaantunut kuin kuusi raitaa, mutta teoksella on mittaa juhlavat 52 minuuttia ja risat, joten pitkäsoiton kriteerit täyttyvät ongelmitta. Ja kuten biisien määrästä voikin jo päätellä, tällä kiekolla ei ole kiirus mihinkään.

Domovoyd uskoo, kuten doom/sludge/stoner/drone –bändeillä on tapana, riffeihinsä. Kaikki rakentuu noiden tuiki tärkeiden palasten varaan, sekä etenkin niiden hienovaraiseen varioimiseen. Hitaat muutokset ja kappaleiden luonnollinen evoluutio antavatkin siivet raidoille, jotka ovat vain pitenemään päin kiekon loppua kohden. Mainio Introduction hoitaa esittelyn ja Incarnation sytyttää moottorit höyrystävillä liekillään, mutta vasta lähes kymmenminuuttinen By Taking Breathpuhaltaa avaruuspurjeet täyteen kosmista säteilyä.

Domovoydin soitossa pääpaino on äänten kokonaisuudella, eikä säröisen sirpalemaisesta äänimaisemasta pysty juuri erottamaan edes vokaaleja, jotka on miksattu soitinten sekaan. Tyylikeino on ovela, mutta itse huomasin lievästi ärsyyntyväni siitä, ettei lyriikoista ota tolkkua. Kappaleiden yleinen tunnelma on kaaoksen partaalla taituroivaa, mutta vasta kaksi viimeistä raitaa, Effluvial Condenser ja Argenteum Astrum, pystyvät iskeytymään atomin ytimeen. Kyse ei ole niinkään aineksen lisäyksestä vaan siitä, että näillä raidoilla, jotka kestävät yhteensä lähes puoli tuntia, teemat ja palaset saavat rauhassa keittyä loppuun saakka.

Kiekolla on omat ongelmansa, mutta mikäli yhtye on myös livetilanteessa yhtä totaalisen vakuuttava kuin parhaimmillaan studiossa, ei sillä ole hädän päivää.