Laura Moisio: Spiraali

Lumpeela Julkaisut

Laura Moisio julkaisi reilu kolme vuotta sitten kiitoksia kahmineen Hyvä Päivä EP:n, joka kursi menevän popin ja eteerisen folkin palasia yhteen hyväntuulisella, vaikkakin rahdun melankolisella, otteellaan. Hieman myöhemmin Moisio ilmaisi Desibelin haastattelussa halunsa tehdä maanläheistä, haasteellista ja henkilökohtaista musiikkia, jossa pääpaino olisi itse asialla, eli musiikilla.

Kolme vuotta se otti, mutta vihdoin ja viimein päivänvalon nähnyt debyyttialbumi osoittaa että tavoitteet on saavutettu, eikä rima edes vaapu ylityksen jälkeen. Spiraali on yhdentoista moneen suuntaan kurottavan raidan nippu, josta kuitenkin nivoutuu aivan kuin huomaamatta yhtenäinen ja puhutteleva teos. Riisutun Sir Elwoodin hengessä keinuva Jäähyväiset on täydellinen aloitus, joka ottaa kuulijaa kädestä ja johdattaa tämän satumaisen metsän siimekseen, vai onko kyseessä sittenkin outo ja lumoava kaupunki jossa jokainen asukki on hiukan erikoinen? Niin tai näin, eteerinen folk-pop on nyt riisutumpaa, tekstit henkilökohtaisempia ja soitto akustispainotteisempaa, vaikka koskettimet murisevatkin miellyttävästi siellä täällä.

Moision kirjoittamat tarinat ovat edelleen taipuvaisia melankoliaan, mutta mukana on myös niitä aurinkoisempia hetkiä, jotka antavat kokonaisuudelle ilmaa. Mainio esimerkki tästä on rakkautta kaipaava Yksin koko elämän, joka keinuu lämpimän melankolian aurinkoisessa iltapäivässä. Upea on myös kitaristi Jarno Takkumäen kanssa esitetty harras duetto Hitaasti, jonka verkkaisessa virtauksessa voisi kääntyillä loputtomiin.

Spiraali ei ole virheetön, mutta väittäisin että Moision kaari on kiertymässä ylöspäin kohti kotimaisen musiikin kermaa. Osa kappaleista on jo todella valmiita, mutta seassa on myös luonnosmaisia pätkiä, joiden mukanaolo ei välttämättä vahvista lopputulosta. Moision ääni ja laulutyyli ovat upeita, kunpa niiden varaan uskallettaisiin rakentaa enemmän, jos taustojen pitää olla välillä näinkin minimalistisia.