Koria Kitten Riot: Rich Men Poor Men Good Men

GAEA

Antti Reikon johtaman indie pop-yhtye Koria Kitten Riotin kolmosalbumi huijaa alun kirskuttelullaan. Nopeasti levy kääntää kuitenkin kelkkansa avausraita Between a Pillow and a Soft Placen valoisan hymyilevään ja raikkaaseen melodisuuteen, jossa pienuus ja suoruus on voimavara ja mainitut soraäänet jäävät vain pieneksi mausteeksi. Aiemmin Reikon sooloyhtyeenä toiminut KKR on tällä levyllä kasvanut viisihenkiseksi bändiksi, mikä ei kuitenkaan tarkoita että edellisiltä levyiltä tuttu helpon koukukas välittömyys olisi kadonnut liian monimutkaisiin rakenteisiin. Pikemminkin päinvastoin - ehkä Antti saa nyt itse keskittyä enemmän lauluun ja kitaraan, vaikka mies edelleen vastaa kokonaisuudesta ja itse luo myös synat ja mitä milloinkin. Sovitusten rikkaus on toteutettu teemaan sopivan pelkistetyllä otteella - mausteita piisaa mutta suuta ei polta.

Heti avauksessa ihastuttaa ilmava hymy, jota koristellaan vielä kellopelillä ja trumpetilla. Kirkkaiden elementtien ja puhaltimien käyttö kautta koko levyn onnistunut lisäväritys kauniille kappaleille. Vaikka Reikon laulu on hiukan toteavaa, on siinä väräjävä lämpö kuitenkin huolettomuudessaan nautinnollista kuultavaa. Ajattoman kitarapopin maailmoista ammentava The Lovers That You´ve Never Had etenee samaan aikaan reippaasti mutta ilman kiireen tunnetta, aurinkoisen iltapäivän leppoisissa tuulissa. Tummasyisempi A Last Waltz kulkee nimensä mukaisesti haikean valssin tahtiin, hipsutellen varovaisesti. Silti tunnelma ei kasva painostavammaksi. Vaikka syvyyttä on huomattavasti enemmän, Reikko kollegoineen onnistuu luomaan sitä mandoliinin ja viulun tuella vaivattomasti. Levyn hienoimpia tunnelmapaloja.

Pedal steelillä auteretta luova Train Song jatkaa yhtä lailla vahvasti, näppäillen pelkistetysti mutta valoisasti. Pieni on jälleen kaunista. Sama kuulas pedal steel vahvistaa myös Cold Cold Armsia, jonka ryhdikkäämpi askel ja samaan aikaan raukean kauniin kaaren yhdistelmä nostaa biisin albumin eturiviin. Samoin taputuksilla koristeltu, lähes riehakas (hallitusti) Suits & Evening Gowns onnistuu yhdistämään kauniin hymyn jos ei nyt ihan menevyyteen niin ainakin reippaaseen leuka pystyssä -askeleeseen. Kaikki yhdessä!

Sinners In The Sun palaa raukeampaan tunnelmointiin, toki kauniisti mutta hiukan turhankin eleettömästi. Pedal steel ja viulu ovat jälleen mainiot mausteet. Biisin lopun vaihtelevampi sovitus on positiivinen juttu, joka piristää kummasti. Today´s Been a Beautiful Dayn harmooni-jumitus on valloittava vastapaino Reikon hymyävälle laululle, kuvankauniit kaaret, yltiöpositiivinen ilme ja värikkäät kasvatukset nostavat biisin kärkipaikoille. Lelusyna on myös hauska mauste. Karpaattien avaruus välittyy iltapäivän raukean Carpathian kiireettömistä kaarista, haikeuden saralla Koria Kitten Riot on mestari. Biisin päättävä One more song before we have to go -lause sopisi loistavasti paketoimaan kokonaisuuden. Silti paikkaansa puolustaa myös päätöskappale Where Good Men Used To Live, jonka pohdiskeleva ja pelkistetty askel nousee hienosti isompaan mutta hillittyyn kaareen. Reikko ei ehkä vieläkään valloita maailmaa varsinaisesti sielua värisyttävänä tulkitsijana, mutta Rich Men -albumilla miehen hymyilevää laulua tuetaan niin upeilla sovituksilla että lätty nousee miehen tähän mennessä julkaistuista kärkisijalle. Tunne välittyy.