Kuolemanlaakso: Musta aurinko nousee (EP)

Svart

Kuolemanlaakso julkaisi debyyttinsä vuonna 2012, mutta syystä jos toisestakin kyseinen kiekko jäi hieman katveeseen. Nyt mm. Chaoswearerin ja Swallow the Sun -miehistä koostuva bändi on päättänyt tehdä perinteisen tempun, eli otetaan jokin tunnettu kipale ja väännetään siitä oma versio. Koska yhtyeen metalli on hidasta ja raskasta jäivät ghostbustersit ja wickedgamet pois laskuista, sillä kotoisessa melankoliassa on niin paljon enemmän painoa. Kuolemanlaakson käsittelyyn onkin päätynyt Juice Leskisen klassikoksi luokiteltava Musta aurinko nousee, jonka kylkiäisiksi on puristettu kolme bändin omaa siivua.

Itse pääkinkku maistuu muhkealle, sillä yhtye on ymmärtänyt olla peittämättä Juicen rakkauslaulua loputtoman metallipainon alle. Biisin epätoivo saakin ansaittua tilaa kun vokaalit murtuvat vain hetkittäin konsonanttivetoisiksi ja kitara helkkyy alla kuin sydänvertaan vuotava kalma. Hieman yllättäen biisi ei räjähdä missään vaiheessa silmille, sillä pieni terästys jälkimmäisellä puoliskolla olisi tehnyt terää. Näkemys on ehkä sittenkin lopulta liiaksi kunnianosoitus ja liian vähän tulkinta.

Omista biiseistä avauksena kuultava Me vaellamme yössä hämmentää suoranaisella radiosoittomaisuudellaan, joka kuulostaa pa(r)h(a)immillaan doomia vääntävältä Kotiteollisuudelta. Ärhäkämpi Tulenväki pistää pikavaihdetta silmään ja norjalaisilla mausteilla ryyditetyt pidot jatkuvat kun Kalmoskooppi tärähtää pirtin permannolle. Raskaammat palat luonnistuvat jälleen selvästi paremmin, mitä alleviivaa viimeisenä kuultava em. nimibiiisi.

Maistuva välipala jää kaipaamaan sitä viimeistä silausta, aivan kuten pitkäsoittokin. Lahjoja ja potentiaalia löytyisi vaikka kuinka, kunhan palaset vain loksahtaisivat viimein kohdilleen.