Tombstoned: s/t

Svart

Pari lyhykäisempää julkaisua aiemmin ilmoille saatellut helsinkiläinen Tombstoned oli pitkin viime vuotta hyvässä nosteessa. Lämppäripesti muun muassa kenties alan arvostetuimman hörhödoom-komppania Electric Wizardin Suomen keikoilla, esiintyminen doom-väen pyhiinvaelluskohde Roadburn Festivalilla, keikkoja pitkin Suomea sekä Eurooppaa ja loppuvuodesta Svartin julkaisema pitkäsoitto, joka sekään ei ole ihan vähälle huomiolle jäänyt.

Sinällään ei ole ihme, että bändi on päässyt hyvään vauhtiin. Luonnollisen vanhahtava äänimaailma esittelee rennolla otteella pörisevän voimatrion, joka osaa ottaa yksinkertaisuudesta ja perinteistä irti vahvaa materiaalia, ja muovaa niistä itsensä näköistä jyräämistä. Bändisoitossa on kosolti groovea ja kiitettävän kiireetön, mukaansa löysällä, mutta elegantilla otteella tempaava tunnelma. Kuuntelukertojen kertyessä yksinkertaisen pinnan alta alkaa paljastua jänniä, kokemusta kasvattavia yksityiskohtia. Näinollen levyyn huomaa tarttuvansa kerta toisensa jälkeen vain helpommin, ja kansitaiteenkin pintapuolisesti simppeli ilme alkaa näyttää itsestään uusia puolia.

Aivan huippuhyvä ei Tombstonedin debyytti silti ole. Biisimateriaalista osa jää muodollisesti päteviksi ja liian tyypillisiksi tamppauksiksi, joista ei puolestaan meinaa monenkaan yrityksen jälkeen löytyä riittävästi tarttumapintaa. Bändi kun on parhaimmillaan niin kova, että huippuhetkien jälkitutinoissa siltä huomaa vaativansa enemmän kuin mihin biisien perushyvää tasoa edustava osasto kykenee. Hurjaan psykedeeliseen nousukiitoon ryntäävä Daze of Disintegration ja päätösblues Last Waltz iskevät kerta toisensa jälkeen sisuskalut sen verran solmuun, että näillä näytöillä bändiltä jää kyllä odottamaan suuria.