Juuke �77: Yksitt�istapaus

L�ttyhommat

Torniosta Ouluun siirtynyt akustisen punkin laulaja-lauluntekij� Juuke �77 oli vakuuttava jo parin vuoden takaisella Tornio palaa EP:ll��n. Nyt miehen vauhdikkaita nuotiokitarapunk-anthemeita saadaan kuullaan ihan kokonaisen l�tyn verran eik� taso ole laskenut yht��n. Jotkut vain osaavat tehd� koukukkaita ralleja ja viel� tuoda ne julki mielenkiintoisella tavalla.

Vaikka suoraviivaisuus ja helppous ovat nimenomaan Juuken aseita, on biisikyn�ss� silti helppo tehd� viel� eroa kohkaus-rallien ja iisimpien tunnelmointien v�lill�. Pohjoisen mies ei sorru slovareissakaan siirappihuntuun vaan pit�� kiinni �rh�kkyydest��n v�hint��n sanoituksellisena rehellisyyten�. Kantaaottavuus on olennaista Juukelle ja asiat sanotaan suoraan. Kyrp� on kyrp� eik� mik��n helvetin peenis... Miehen ajatuksista voi lukea lis�� desibelin haastattelusta.

Lyhyt avausraita Terveisi� Dostojevskille avaa ajatusta vankilasta yhteiskunnan peilin�, h�t�isesti h�lkk��v� Potentiaalisen aikapommin tunnustukset meinaa hukata mukanahoilaus-potentiaalinsa liiankin vauhdikkaaseen pikajuoksuun. Toisaalta rytmist� tippumis-uhka tuo vinke�n elementin biisiin... Ensimm�inen t�sm�isku on Oon sun mies, joka j�� saman tein p��h�n py�rim��n. Kolmen soinnun akustinen r�mpytys toimii jos biisikyn�ss� on imua. Nimell��nkin bluesin suuntaan kumartuva Ty�tt�myysblues jatkaa tarttuvasti kitarankantta n�pp�illen r�mpytyksen ohessa, Juuken laulun rapsakka suoruus ja silti ilmeik�s anti on nautinnollista. Punk-anthemien sarjassa Kuka pelk�� ajatuspoliisii? nousee sinne parempaan a-ryhm��n, onnistuen yhdist�m��n kipakan sanoman helppoon koukkuun.

Vinke� Hamsterdam h�tkyilee pirte�sti, jatkaen vahvojen n�ytt�jen antamista. Matkalaukku-ly�m�t ja pienet s�hk�s�r�mausteet t�ydent�v�t hyvin instrumentaatiota. Raukean kaunis ja hymyilev�n melankolinen Me j��tiin kesken on komea suoraviivainen rakkauslaulu taakse j��neest� rakkaudesta, ilman katkeruutta. Toteemipaalun ymp�rill� shamaanitanssiva lyhyt Poltetut noitarummut, tapetut shamaanit j�� ohueksi v�liaskeleeksi, kipakka punk-el�m�n ylistys Tahdon kuolla mosh-pitiss� pogoilee modernimpien rytmien ��rell�, tasapainoillen katkeilevien kitarankielien ja lentelevien plektrojen ��rell�.

Ehk� eniten peukkuja Juuke kuitenkin nostaa iisimpien nostalgia-palojen parissa, kuten rauhallisella mandoliini(?)-n�pp�ilev�ll� 95400:lla. Mies osaa melankolisoida ilman perisuomalaista angstia tai j�ykkyyden tunnetta. Nostalgia voi olla my�s kepe�� ja l�mmint�. Silti viel� duurissa soi mun lauluni... Yks kaikkia vastaan kuuluu siihen nyrkki pystyyn-osastoon mutta vailla h�tkyily�, Ihmiskunta vet�� k�teen runkkailee vauhdikkaasti, hyv�ll� takapotkulla mutta hymyillen. Ruohonjuurella kaahataan kipakasti, vastuuta per�ten, mutta kadottaen koukkua hiukan jykev�mp��n ilmeeseen. P��t�sraita Kaukaiseen rantaan palaa leppoisampaan koukkuun, aurinkoisella irkkupunk-fiilistelyll� ja yhdell� koko pl�tyn parhaalla s�vellyksell�. Juuken hyv�ntuulinen yhden miehen punk l�yt�� meik�l�isest� yst�v�n.