The New Mendicants: Into the Lime

One Little Indian

The New Mendicantsin syntyhistoria on jokseenkin mielenkiintoinen tapaus. Joe Pernicen, Norman Blaken ja Mike Belitskyn muodostaman kanadalais-trion taustalta löytyy nimiä Teenage Funclubista The Sadiesiin, unohtamatta Pernicen omaa, desibeli.netissäkin kehuja saanutta, mutta meillä jokseenkin tuntemattomaksi jäänyttä Pernice Brothersia.

No, se että konkarimuusikot eri yhtyeistä lyövät hynttyyt yhteen, ei tietenkään tee tapauksesta erikoista. Huomionarvoiseksi asian tekee Nick Hornby. Tämä High Fidelity -teoksestaan tunnettu kirjailija kun sattuu olemaan paitsi yhteinen ystävyydellinen nimittäjä Pernicelle ja Blakelle, on myös välillisesti syypää The New Mendicantsin syntyyn.

Into The Lime sai nimittäin alkunsa Hornbyn A Long Way Down -filmatisoinnin musiikkina. Tai oikeammin aikeena siitä, sillä elokuvan tuotantoyhtiö ei valmiita kappaleita halunnut lopulta syystä tai toisesta käyttää. Näin Hornbyn ystäyydestä huolimatta, tai huolimatta siitä, että kirjailija itse oli tunnustautunut Pernicen ja Blaken aiempien yhtyeiden faniksi. Kun kolmikolle jäi lopulta käteen nippu valmiiksi tehtyjä kappaleita, tuntui haaskaukselta heittää työ menemään. Niinpä The New Mendicants oli syntynyt.

Mitä tämä kirjallisuuteen pohjaava elokuvamusiikki sitten käytännössä on? Ihan reilua ja rehellistä ja vahvasti 60-lukulaisista tunnelmista innoitustaan hakevaa kitarapoppia. Omien sanojensa mukaan yhtye ammentaa mm. Byrdsiltä ja Holliesilta, eikä väitteessään nyt ihan kauheasti ohi ammu. Halutessaan voi matkan varrelta löytää viittauksia myös esimerkiksi Beatlesin varhaistuotantoon tai vaikkapa Beach Boysiin ja etenkin lauluharmoniat ovat parhaimmillaan todella kaunista kuunneltavaa.

Kitarasoundit ja etenkin rumpumiksaus kumartavat pastissisen alttarin äärellä ”autenttista” sixties-äänimaisemaa ja välillä on vaikea välttyä ajatukselta jälleen yhdestä retropumpusta retroilijoiden lukuisen kastijatkumon ketjussa. Vaikutelmaa korostaa entisestään kappaleiden melodiarakenteiden ennalta-arvattava tutunkaltaisuus ja jopa levyn itsensä sisällä tapahtuva musiikillinen toisteisuus. Silti en voi olla pitämättä kaverusten kyvystä luoda kauniita popmelodioita, tulkita herkällä laulusoundilla ja sitoa kaikki yhteen hienolla vokaaliharmoniamaailmallaan.

Kappaletasolla terävintä kärkeä tarjoilevat herkät Follow You Down, Sandy Denny -laina By the Time it Gets Dark ja erinomainen pop-veto Cruel Annette, joista jälkimmäinen myös havainnollista The New Mendicantsin koko levyn kattavaa kykyä kantaa mukana riittävä määrä haurautta, jottei homma menisi täydelliseksi purkkapopiksi. Erikseen voi kuriositeetiksi nostaa vielä Velvet Undergroundin ja Barrett-Floydin yhteiseltä garage-blues-lapselta kuulostavan Lifelike Hairin, vaikka tuo vähän irralliselta levyn muuhun yleisilmeeseen nähden kuulostaakin.