Pro-Pain: The Final Revolution

SPV

Pro-Painin esikoinen ilmestyi jo vuonna 1992, mutta New Yorkin groovaava punk-metalli kone ei osoita minkäänlaisia hidastumisen merkkejä. Kiivas julkaisutahti onkin tuonut jo kolmannen pitkäsoitollisen räimettä ihmeteltäväksi 10-luvulla, eikä biisien huumaava voima ja tempo ole ainakaan laantunut. Vuosien mittaan Pro-Pain on muuttunut hiljalleen basisti/vokalisti Gary Meskilin ikiomaksi sirkukseksi ja kun kitaristi Tom Klimchuck jätti bändin rivit kaksi vuotta sitten on Meskil tätä nykyä ryhmän ainoa jäsen, joka on ollut mukana ennen vuotta 2007. Uudet voimat eivät ole kuitenkaan saaneet Meskiliä jakamaan vastuuta, joten myös uuden albumin kaikki kappaleet ja lyriikat ovat lähtöisin miehen kynästä.

Tämän musiikillisessa mielessä yhden jalan varassa seisomisen ansiosta Pro-Pain kuulostaakin erehtymättömästi itseltään ja kipaleet rullaavat eteenpäin tutuilla urilla kuin villiintyneet luotijunat. Kolikon toinen puoli on kuitenkin se, että bändi toistaa väistämättä itseään ja The Final Revolution on kuin summa kaikesta siitä mitä yhtye on viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana tehnyt. Avausraita Deathwish on biisinipun selkein ässä ja kolmen minuutin sekä kahdenkymmenenkahdeksan sekunnin mittainen All Systems Fail osoittaa, että Pro-Painin konepellin alla puhkuu yhä punk-sydän. Levyn toiseksi pisin kipale pureekin takalistoon kuin raivotautinen dobermanni ja mikäli raita ei saa minkäänlaista liikettä kuulijaan on syytä epäillä, että myöskään pulssia ei löydy.

The Final Revolution ei kenties tarjoa yllätyksiä, mutta hyvää peruspaukusta kelpaa kuunnella. Mikäli voisi antaa puolikkaita tähtiä, olisi näiden kolmen päälle pistettävä ehdottomasti sellainen.