Ismo Alanko: Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää/Live

Fullsteam

Ismo Alanko tekee virkeän valinnan. Sen sijaan, että hänen kolmannesvuosisatansa taiteilijana niputettaisiin tylsänpuoleisesti tuplakokoelmalle, hän äänittää bändinsä kanssa studioliven lauluja koko uran varrelta. Vaikka sovitukset pitkälti noudattelevat alkuperäisiä, levyltä kuuluu tekemisen meininki joka saa kuluneimmatkin rallit tuntumaan tuoreilta. Äärimmäisen tyylitajuiset soittajat myös pudottelevat sekaan herkullisia pikku nyansseja.

Lisäksi kappalelista on keskimääräistä kokoelmaa kiinnostavampi. Esimerkiksi Päivän uutinen, Piste, Vittu kun vituttaa, Hassisen koneen Hiljaa virtaa veri tai Sielun veljien Totuus vai tequila eivät olisi lainkaan itsestäänselviä valintoja Alangon peruskokoelmalla. Puhumattakaan vuoden 2013 hienoimpiin levyihin kuuluvan Maailmanlopun sushibaarin upeasta nimibiisistä ja tunnelmallisesta Tuulen selkään -balladista.

Hiukan yllättäen myös niihin isoimpiin hitteihin riittää energiaa ja näkemystä. Levottomat jalat kuuluu koko albumin kärkiesityksiin, enkä muista koska olisin edellisen kerran ihan aidosti jaksanut kuunnella myös pakollista Rappiolla-renkutusta. Peltirumpu ja Ekstaasiin vaativatkin hiteistä kenties eniten sulattelua, tässä joukossa vaatimattomat Datsun ja Hullun paperit muista syistä. Alkuperäisiltä levyiltä olisi löytynyt mielenkiintoisempiakin valintoja.

Ideana on ilmeisesti ollut materiaalin tasainen poimiminen koko uralta. Sielun veljet oli sen verran omalaatuinen kokoonpano, että edellä mainittujen siekkaribiisien lisäksi mukaan on kelpuutettu ainoastaan Rakkaudesta. Hassisen koneen suomenkielisestä tuotannosta mukana on vähintään yksi esitys per levy, mutta soolouran aliarvostettu Ruuhkainen taivas ja Hallanvaara ovat harmillisesti kokonaan paitsiossa.

Toisaalta, se on melko hyvä merkki, jos kiinnittää huomiota lähinnä kappalevalintoihin. Musiikillisesti julkaisu sisältääkin toinen toistaan komeampia biisejä, jotka Alangon nykyinen livebändi esittää aivan perkeleen hienosti. Joukossa ei ole kovin montaa raitaa, jotka kuuntelisi mieluummin studiolevyiltä. Ensimmäisen levyn loppu on aivan ässäluokkaa suomalaisen rockin livejulkaisujen saralla. Ei aivan vähäinen saavutus "veteraanilta".