Julkaistu: 12.12.2013
Arvostelija: Mika Roth
Ear
Ympäristöasiat ovat tärkeitä ja taannoinen pankkikriisi ei myöskään ole sieltä pienimmästä päästä vastoinkäymisiä, joten miksipä ne eivät voisi toimia innoittajina kun powermetal bändin vokalisti pyöräyttää uuden sooloalbumin? Helloweenin keulilla kohta jo kahden vuosikymmenen ajan laulanut Andi Deris on nähtävästi ihan oikeasti käärmeissään aikamme hengestä ja sielunpalo on antanut tälle lievänä yllätyksenä syntyneelle soololle roppakaupalla puhtia.
Ei liene yllätys että herra Deris yhtyeineen vetää suurimman osan ajasta puhdasta power metallia, jota on vain väritetty moderneilla mausteilla. Avausraita Cock räyhää jopa sellaisella voimalla, että raita voisi olla hyvin peräisin jonkin nuoremman pohjoisamerikkalaisen asenneryhmän kiekolta, mutta ärhäkkä startti toimii mainiona pöydän puhdistajana. Haastavan alun jälkeen albumi asettuu uomiinsa, jotka kulkevat usein näköetäisyydellä emoyhtyeestä ja jättävät suuret yllätykset toiseen kertaan, mutta hei – tätähän fanit halusivat, eikö vain?
Raskaan rockin ja melodisen metallin taitekohdassa taiteileva Deris on kokenut kettu, joka tietää milloin vetää mistäkin narusta. Derisin kuulaasta ja mielestäni hiukan kireähköstä lauluäänestä joko pitää tai ei, mutta miehen sävellyskynän terä on parhaimmillaan genren raamien sisällä todella hyvässä terässä, mitä tuskin kukaan voi kiistää. Se ei ole tosin saanut kokonaista pitkäsoitollista kukkimaan, vaikka esimerkiksi sinkkuraita Don’t Listen to the Radio ja suorastaan euroviisumainen EnAmoria koukuttavat härskisti perustempuillaan.
Helloween-vokalistin sooloprojekti, joka hyökkää powerihtavan metallin voimin ahneiden pankkien ja ympäristöasioiden kimppuun.
Linkki:
facebook.com/andiderisofficial
(Päivitetty 12.12.2013)