Julkaistu: 08.12.2013
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Big Money Recordings/Svart
Garage-punk-blues-duo Black Magic Sixin meuhkaus jatkuu minialbumin verran. Kuuden kappaleen plätyllä mennään ihan yhtä rupisesti ja vauhdilla kuin aiemmilla, J-Tanin eli Jukka Taskisen karhea laulukaahaus, säröisen tuhnu kitara ja Lew Sifferin alias Motherfuckin Japan pelkistetyt lyömät lyövät kättä yhteen mehukkaasti. Pientä lehmänkelloakin löytyy jo Swamp Murdersilta, joka muutenkin nousee levyn tarttuvimpiin hetkiin konstailemattomalla murinallaan. Eksoottisin pelinavaus on suomen kielen käyttö Kyllikki Saaren murhalla, jonka huuliharppuilu on herkullista ja melodiat koukukkaita.
Luulisi että lyhärille olisi helppo tiivistää albumimittaa helpommin pelkkiä napakymppejä, mutta vaikka duon soundi on alusta loppuun nautinnollista, ei biisikynä tarjoile ehkä ihan kympin osumia. Walking Home Alonessa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta se jokin viimeinen koukutus uupuu. Ytimekäs Dirtier The Better kärsii samasta vaivasta - tämä kaava on jo kuultu, vaikka se edelleen rokkaakin kuin se kuuluisa hirvi. Nimiraidaksi nostettu Halfway To Hell saa jälleen höristämään korvia enemmän kuiskailevammalla vaaniskelullaan, nostaen mieleen Cosmo Jones Beat Machinen halkopinon takana kirves kädessä murhien hautomisen.
Bluesia punkahtavasti veivaava kotimainen duo. Solistina toimiva J-tan (laulu ja kitara) on aiemmin tullut tunnetuksi garagepaahtoa soittavan Disgracen laulajana, ja miehen huudon ja blueshenkisen melodiakuljetuksen välillä vaihteleva ääni on myös Black Magic Sixin leimallisimpia piirteitä. Seisoaltaan soitetun rumpusetin ja tukkoisuuteen asti särjetyn kitaran kombinaatio täydentää kaavan.
Linkki:
facebook.com/blackmagicsix
(Päivitetty 8.12.2013)