Mad Hatters Den: Welcome to the Den

Inverse

Esikoislevynsä julkaiseva metallibändi nostaa riman hirvittävän korkealle rullatessaan esiin sellaisia verrokkinimiä kuin Iron Maiden, Judas Priest ja Rainbow. Kyseiset bändit olivat luomassa heavy metallin ja raskaan hard rockin peruskiviä, joten kuinka jokin aloitteleva orkesteri voisi yltää lähellekään näitä ikoneja? Yhtäkaikki Mad Hatters Den kuulostaa kaikilta noilta bändeiltä ja listan jatkoksi voi hyvin mielin lisätä vielä Deep Puplen.

Vokalistiksi on kiinnitetty kokenut kehäkettu Taage Laiho, jonka metallia varten luotu ääni on takuuvarma ja vahva. Kotimaamme Coverdale ei ehkä karjahtele kuten villipeto, mutta syvyyttä, väriä ja voimaa – näistä tarpeista ei tule pulaa. Kappaleet pyörivät tuttujen kuvioiden ympärillä ja näin varsinaisia yllätyksiä ei ole tarjolla, mutta perustyön yhtye kiistatta taitaa. Sinister Monologue on juuri sellainen tunnelmallinen kahdeksan minuutin lohko, joka voisi löytyä Maidenin tuoreemmilta kiekoilta, The Dark Wheel pyörii vinhasti eteenpäin ja jyrää itsensä siinä sivussa otsalohkoon. Powerimmin paukkuva Blind Leading the Blind ottaa taas touhuun astetta saksalaisemman otteen.

Näin jouhevaa ja tarttuvaa metallia kuulee harvoin ja vaikka alussa mainittujen legendojen joukkoon ei noustakaan, tehdään noille nimille kunniaa tavalla, josta on vaikea valittaa.