W. Iivarinen: Grande Vulgar

Secret Entertainment

Tarina ei kerro onko Tytär-yhtye siirtynyt lopullisesti manan majoille, mutta hiljaiseloa viettäneen bändin laulaja-kitaristi Wile Iivarinen on joka tapauksessa julkaissut ensimmäisen sooloalbuminsa. Melankolista raskasta rockia soittanut Tytär kuuluukin vahvasti läpi kautta Grande Vulgarin, sillä vaikka miehen saa ehkä pois yhtyeestä, on yhtyettä vaikea saada pois miehestä.

Albumin moottoreina toimivat melankolia ja sielun varjopuolet, joista löytyy jos monenmoista kerrottavaa. Vaikka Elämä on ihana niin tuo piste on saavutettavissa vain mielenhäiriössä, tyhjiössä, eikä Supernuoruus tule päättymään hyvin. Iivarinen onkin melkoinen tekstiniskijä, jonka kynä on ollut jälleen mainiossa terässä. Ikävä kyllä kappalemateriaali, ja etenkin sen lopullinen työstö, eivät tahdo nousta lyriikoiden korkealle asettaman riman tasalle.

Suhteellisen normaalia raskaan melankoliarockin räiskettä maustetaan koskettimilla ja taustalla vaanivalla torvella, mikä tuo kokonaisuuteen ripauksen sellaista menneiden päivien mustavalkoista kaihoa. Enkä puhu nyt mistään 30-luvun aurinkoisista päivistä vaan ennemminkin 60-luvun uuden aallon elokuvien puoliromanttisesta epätoivosta. Noita ässiä ei vain osata pelata loppuun saakka, vaan äänimaisema tuupataan liian täyteen tavaraa, jolloin erillään erinomaiset elementit syövät toistensa tehoja.

Nimestään huolimatta puhtaasti suomenkielinen Grande Vulgar lupailee hetkittäin paljon ja Iivarisella riittää sanottavaa ja kykyjä sanoa. Nyt kun se lopullinen muoto vielä selkiytyisi, voisi tässä olla uuden upean soolouran alku. Läheltä jo liipataan.