Gasellit: Aina

Monsp

Helsinkiläinen Gasellit lupaili hyvää jo vuoden 2010 Gasellit EP:llä, vaikka timantteja kaivattiinkin. Nyt laitetaan pitkäsoittoa tarjolle ja vaikka eteenpäin on menty niin hiukan samoja mietteitä nousee tästäkin tuotoksesta. Karri Koiran slickin r´n´b-räpin mieleentuovat taustat avausraita Jäniksen vuodella toimivat hyvin, mutta hiukan monotoninen sanailu kangistaa jäsenet. Kuten EP:llä, myös Aina-levyllä Gasellit tarinoivat toimivasti mutta ulosantiin kaipaisi lisää värikkyyttä ja vaihtelua. Nyt blaasti on joko uneliasta tai tylyn tasaista. Paperi T:n vahvistama Teinijäte on edellistä mieleenpainuvampi tyly tykitys, mutta se jokin puuttuu. Susilapsin yhtä lailla tylyssä annissa väriä tuo naisäänen sämple taustalla. Yleisesti ottaen Musajusan tummasyiset taustat nostavat peukun.

Tohtori Käärmeen vahvistama Holiday Inn tarjoilee levyn heleintä antia ja tarttuvinta kertoa. Tylympien raitojen seassa utupilvisempi fiilistely nousee esille. Myös Mä meen naimisiin on leppoisampi, palaten avausraidan r´n´b -tunnelmiin. Eevil Stöön kanssa laukattu Mohombi palaa kipakamman ja päällekäyvemmän materiaalin pariin sumuisen aggressiivisesti. 2006 fiilistelee takavuosia vauhdikkaalla hölkällä. Kun taustakin juoksee, ei sanailun yksiurainen läpijuoksu häiritse. Rumpubassoileva pörinä toimii. Millennium sukeltaa vieläkin kauemmas pahaenteisesti, ysärielektro-taustoilla. Vaivihkaa alkava Ylösnousemus palaa tylyn monotoniseen askeleeseen, värittäen kokonaiskuvaa hattaraisella kertosäekaarella. Päätösraita Heimo nostaa haikealla kerrollaan jälleen fiilistä, myös säettä taustoittavat pienet mausteet toimivat hyvin. Aina on keskimäärin kelpo levy, parhaimmillaan oikein hyvä. Niitä hiottuja timantteja silti edelleen kaipaa.