Daggerplay: Urban Campfire Songs

Omakustanne

Parivuotias helsinkiläisyhtye Daggerplay onnistuu debyytillään tuomaan niinkin kuluneeseen musiikin lokeroon kuin punkiin aitoa tekemisen iloa ja kiistämättömän koukukkaita kappaleita. Tikaripelin lähestymistavassa punkin reteys kohtaa rock n´ rollin menevän pauhun. Nelikolta löytyy myös ymmärrystä pop-mausteiden päälle, mikä keventää ja laventaa kokonaisilmettä. Heti avausraidallaan Highroads & Holloways kymmenen kappaleen Urban Campfire Song onnistuu kiinnittämään kuulijan vauhdikkaasta paahdosta huolimatta ja juuri siksi. Koukkua löytyy riittävästi ja vaikka mennään paikoin ns. likaisen kautta ei soitto lopulta ole liian täyteen ahdettua. Keveämpi mutta vähintään yhtä vauhdikas Brainfuck Euphoria tarjoilee samaan pohjaan lisäksi mukanahuutokelpoisen kertosäekoukun. Ainesta jopa hitiksi, sympaattisesta hötkyilystään huolimatta?

Indican Jonsu Salomaa vierailee viuluineen riehakkaan vaaniskelevalla Blind Horsesilla, josta voi vetää viivaa jopa Flogging Mollyn tai Dropkick Murphy´sin irkkupunk-meininkiin. Vinossa kaaoksessaan erittäin tarttuva teos. Ramonesille omistettu Now I Wanna Listen To The Ramones tavoittaa esikuvansa vaivattoman koukun, Perfect Escapen hymyilevän vauhdikas kimaltelu toimii. Saatteesaan yhtye viittaa Green Dayhin videonkin poikineen My Friends Are Mental And I Am Mental Too -kappaleensa esikuvana, jos niin sitten sieltä alkuajan vauhdikkaammasta kohkaamisesta. Iisimpi, komeasti kaartava Cunts ja päätösraita, jälleen hötkyilevämpi Saints, ovat molemmat maininnan arvoisia. Daggerplay aloittaa hyvin.