Penniless: Rows of Houses

A West Side Fabrication

Pennilessin kolmen vuoden takainen A Cab to the City -albumi nosti yhtyeen pitkän uran uudelle tasolle. Jaksan yhä hämmästellä, miten hienoja ja oivaltavia albumin sävellykset ovat, puhumattakaan levyn yleistunnelmasta. Myös uutta albumia Rows of Houses tulee väkisinkin verrattua edeltäjäänsä ja tämän vertailun se ikävä kyllä häviää.

Penniless on edelleen parhaimmillaan tyrmäävän vakuuttava voimapop-yhtye, mutta Rows of Housesilla täysosumat ovat harmillisen harvassa. Kappaleet syvenevät tuttuun tapaan kuuntelujen myötä ja iskevät salakavalasti ja vaivihkaa takavasemmalta tajuntaan. Edellislevyn Firemanin kaltaisia värisyttäviä ja läpeensä kypsiä kokonaisuuksia mukaan ei kuitenkaan mahdu, vaan suurimmat onnen hetket ovat ohikiitäviä introja, välikkeitä ja c-osia. Hyviä palasia on siellä täällä, mutta ne eivät yhdisty yhtä sulavasti kuin edellislevyllä.

Esimerkiksi avaus Are You Talking To Me nostaa karvat pystyyn jo introssaan, mutta ei lunasta lopulta koko potentiaaliaan. My Imaginary Friends ja Story & Rhyme puolestaan nousevat liitoon vasta hyytävissä kitaravälikkeissään. Harbour Lightsilla taas kertosäe tuntuu vahvatunnelmaisen säkeistön jälkeen liian kepeältä.

Onneksi joukossa on kuitenkin yksi mestariteos, joka osoittaa ettei Pennilessin taika ole kadonnut minnekään. Eräänlainen nimibiisi ...And This I Know For Sure kasvaa upeasti koko kestonsa ajan. Pennilessin dynamiikan-, melodian- ja draamantajusta olisi monella yhtyeellä opittavaa.

Rows of Houses on hieno albumi - eipä Penniless varmaan huonoa levyä osaisi tehdä vaikka yrittäisi. Se ei kuitenkaan ole aivan niin hyvä kuin odotin. Pieni notkahduskaan ei silti onnistu horjuttamaan Pennilessin asemaa yhtenä Suomen laadukkaimmista yhtyeistä.