Retropop: Vihdoin syytä juhlaan

Pieni ja ihmeellinen

Tanssittavaa elektropoppia suomenkielisillä lyriikoilla ja kakun päällä kimaltelee vielä heleä naislaulu. Tunnustan etten odottanut Retropopin kolmannelta pitkäsoitolta mitään elämää mullistavaa kokemusta, mutta kyllähän tämä tontillaan toimii, sitä on turha kiistää.

Desibelin sivuilla viimeksi seitsemän vuotta sitten nähty duo on kulkenut lyhyen matkan pitkässä ajassa. Aiemmat vertailut 80-luvun poppiin voi nyt korvata pitkälti 90-luvun vastaavilla, mutta kaikki rakentuu yhä siihen samaan elämänmyönteisyyteen ja iloon kuin aiemminkin. Tarinat pyörivät luonnollisesti parisuhteiden, sekä niiden ongelmien ympärillä, mutta synkimmälläkin pilvellä on Retropopin taivaalla aina hopeinen reunus. Ja niitä pilviä on lopulta kovin harvassa, sillä taivaan valtias on iloinen aurinko.

Retropop on selvästi mukavuusvyöhykkeellään operoidessaan ysäridancen parissa, mutta kaksikko viskoo satunnaisesti sekaan myös tuoreempia soundinpalasia. Avauksena soiva pikkutuhma 15-minuuttia ja suurin piirtein 15 minuuttia myöhemmin kuultava Lähti lapasesta edustavat tämän päivityksen eri päitä. Siinä missä ensinmainittu on laajassa soundihallissaan lähes kylmä, lämmittää jälkimmäinen kuin pikkujoulujen terästetty glögi.

Vaikka Retropop ei kaada raja-aitoja, on maailmassa aina tilaa ja tilausta näin lämminhenkiselle ja iloiselle popille. Koukkuja, modulaatioita ja pieniä tarinoita.