Survive This!: The Life You´ve Chosen

Epitaph

Las Vegasilaisella Survive This!:llä on haastava kaava. Yhtye yhdistelee Good Charlotten ja kumppaneiden tyylistä positiivista stadionpoppunkkaarta hardcorempiin huutoruoskimisiin ja ärhäkkäihin metalliriffeihin. Lisämausteena kaarille keitoksessa soivat myös jousisoittimet. Kymmenen vuoden tahkoamisen jälkeen yhtye julkaisee omaelämäkerrallisen debyytin The Life You´ve Chosen, jota on ollut luomassa myös Falling In Reverse -yhtyeen Ronnie Radke. Kuinka iskeviä luomuksia sekametelisopasta syntyy?

Yhtyeellä on mukavan vahva melodiallinen koukku käytössään, vaikkakin melodiakaari stadionkokoineen ja amerikan-positiivisuuksineen ei sinänsä mitään uutta auringon alle tarjoile. Metallisempi jyräys ja ärhäkät hoocee-murinat eivät myöskään ole millään tavalla irtonaisia vaan puolet tukevat toimivasti toisiaan. Vastakkainasettelua ei myöskään hylätä sillä ajatuksella että yhtye esimerkiksi pop-puolellaan voisi luoda myös kevyempiä radiohittejä. Toisaalta popin ja hardcoren risteytys taitaa olla uusi musta, joten sieltä radiosta saattaisi tulla vastaavaa materiaalia ilman keveämmän ilmeen "pakotettakin". Minkäänlaista "rankkuutta", uhan tunnetta tai pahaenteisyyttä yhtye ei purkkapuolensa vuoksi myöskään onnistu luomaan, tosin sisäsiisteys ei aina ole huono asia. Rankistelun ja synkemmän puolen ystäviä sen luulisi silti karkottavan. Jousien käyttö kuulostaa moisessa sopassa suuruudenhullulta ajatukselta, mutta eivät nekään tunnu kovin päälle liimatuilta tai ylimääräisiltä, vaikkeivät ne sinänsä täysin lunasta paikkaansa kokonaisuudessa. Niille voisi antaa enemmänkin tilaa eikä juosta kiireesti kohtia johon ne voisivat tuoda dramatiikkaa.

Akustisempaa päätösraita Fatheria lukuun ottamatta yhtye kulkee aika lailla sitä yhtä uraa, jota leimaa iloiset kaaret ja aggressiivisempi murina ja mätke. Survive This! on debyytillään linjakkaasti koukukas, mutta erityisen tarttuvina hetkinä mainittakoon ärhäkkään, levyn nimeksikin nostetun avausraita The Life You´ve Chosenin ohella huohottava Where I Belong ja purkkapopimmin huoleton Wrong Direction "Hey You". Ihan mielenkiintoisen ja perushyvän yläpuolelle ylletään muuten harvemmin.