Kilt.: Reversal

Biotech

Usein levyt ovat vain nippu kappaleita, joista löytyy onnella pari radiosoittoa kalastelevaa sinkkua ja joilla ei ole sen kummempaa suurta sanomaa. Tämä ei päde Kilt.:iin. Yhtyeen tuore pitkäsoitto on tarina maailmanlopusta, joka kerrotaan vielä takaperoisesti, jopa lyriikat on painettu vihkoseen peilikirjoituksena, mikä on mielestäni jo yksi temppu liikaa. Eikä tätä loppua tuo mikään taivaalta tippuva komeetta vaan me ihmiset. Motto kuuluukin: ”me olemme ongelma ja meidän pitäisi luoda ratkaisu tuohon ongelmaan”.

Tarina on siis sieltä rankasta päästä, eikä tuhoa piirretä aurinkoisen popin, tai trendikkään rockin keinoin, sillä nämä säkeet vaativat taakseen jotain tukevampaa ja tummempaa. Kilt. onkin valinnut tiekseen industrial-painoitteisen dystopiarockin, joka on soundiltaan massiivinen mutta samalla ilmava. Rytmiryhmä takoo tietään läpi kuulijan pään, kitarat jurnuttavat ja koskettimet & koneosasto lisäävät kerroksia kerrosten väliin. Massa kasvaakin hetkittäin miltei kriittiseksi, mutta äänivallia osataan pitää myös kurissa, jotta biisit eivät tukehdu omiin kaikuihinsa. Bändin koliseva soundi muistuttaa hiukan The Insult That Made A Man Out Of Macin vastaavaa sillä erolla, että Reversalissa on myös lämpöä ja hehkua, joka antaa viestille vielä lisäpainoa. Joillain raidoilla yhtye flirttailee onnistuneesti elektronisen popin kanssa, tosin tämä juonne on punoksessa lähes huomaamaton.

Edistysaskeleet sitten neljänä vuoden takaisen Everythin/Nothing -pitkäsoiton ovat huomattavia, eikä niistä pienin ole se, että nyt Kilt. on luottanut enemmän omista riveistä löytyvään vokaalivoimaan. Reversal on vaativa levy, jonka sielun joka nurkan tutkimiseen on hyvä varata kunnolla aikaa ja huomiota. Kiekko toimii toki taustallekin karkotettuna arjen kiireessä, mutta sen sisältämät lukuisat pienet palaset, kulmat ja kurvit ansaitsevat riittävän huomion. Mielenkiintoista on myös se, että piiloraita kuullaan jo kolmantena kipaleena.