Tommishock: Legenda Langen

Monsp

Viime vuosien aikana Tommishock on alkanut tuottoisaksi: kolmen vuoden aikana kaksi soolojulkaisua ja kolme albumia Ruger Hauer -kokoonpanon kanssa. Uusimman levyn nimessä artisti julistaakin itsensä röyhkeästi legendaksi.

Legenda Langen alkaa erinomaisella tavalla. Vielä on osoitus siitä, mihin Tommishock parhaimmillaan pystyy: avausraidassa artisti käy läpi omaa suhdettaan rap-musiikin tekemiseen mahtipontisen ja eetterisen taustan vauhdittamana. Sujuvuutensa puolesta se on sitä, mitä teknisesti taitavalta Tommishockilta saa odottaa.

Samanlainen vire ei kuitenkaan säily läpi levyn, vaan meno kuihtuu hetkeksi seuraavien kappaleiden kohdalla. Sujuvuus vaihtuu jopa hieman tökkiväksi riimittelyksi, eikä tuotantopuolikaan jaksa viihdyttää juuri ollenkaan. Livena on väsynyt kappale ahdistuneen räppärin keikkaillasta, Stikk up! kertoo tylsähkön tarinan ryöstöstä, jonka lopputulos heijastelee artistien taloudellista tilannetta, ja Mitä muuta kaatuu pääasiassa heikkoon biittiin.

Onneksi puolivälin jälkeen tapahtuu huomattava parannus, joka pelastaa koko levyn. Vaihde vaihtuu huomattavasti pirteämpään, ja alun laiskuudesta päästään energisemmälle tasolle. Yäghh! on aggressiivisuudessaan paljon parempi kuin alkupuolen laahaavat kappaleet, ja läpätkin osuvat paremmin kohdilleen kun kappaleista löytyy potkua. Luodinreiän läpi kuuluu levyn parhaimpiin biiseihin, osaksi siksi että Eino Antiwäkki käy imagolleen ominaisesti haistattamassa pitkät koko muulle maailmalle. Vaikka tämä onkin artistilta jo totuttu rutiinisuoritus, se jaksaa viihdyttää silti.

Tommishockin timanttisin anti löytyy edelleen Ruger Hauerin musiikista. Jos Legenda Langenin ensimmäistä kappaletta on uskominen, räppäri ei ole vielä hetkeen poistumassa musiikkipiireistä, ja uskoo vakavasti parhaimpien lainien olevan vielä kirjoittamatta. Tuoreen levyn keskinkertaisesta annista huolimatta Tommishock on taitava riimittelijä ja kekseliäs kirjoittaja, joten tulevilta projekteilta sopii odottaa enemmän.