Julkaistu: 28.10.2013
Arvostelija: Mika Roth
Omakustanne
Jo nimellään sopivasti vihjeitä antavan CoreBaroquen polttoaineena toimii rakkaus, joka yhdistää duon jäsenet ja sitoo mukaan myös klassisen musiikin. ¬Esa ja Elina ovat kumpikin tutustuneet klassiseen musiikkiin jo nuorina, mutta kumpikaan ei löytänyt sitä omaa juttuaan, ei klassiselta puolelta eikä bändeistä joissa kumpainenkin vaikutti tahollaan. Vasta kun kaksikko tapasi toisensa ja ryhtyi luomaan yhdessä materiaalia loksahtivat palaset kohdilleen. Tuosta oivalluksesta syntyi CoreBaroque, yhtye joka pyrkii pistämään rokkia barokkiin ja naittaa popin klassiseen musiikkiin.
Klassisen musiikin yhdistäminen valtavirran popin ja rockin kanssa ei ole tietenkään mikään uusi idea. Queen teki siitä aikoinaan jopa stadionkelpoista materiaalia levykaupalla ja viimeisten parin vuosikymmenen aikana mm. metallibändit ovat tehneet lukuisia kokeiluja, joissa klassisen musiikin palasia ja metodeja on yhdistetty vanhoihin tuttuihin biiseihin.
CoreBaroque ei luo tällaisia kivitalon kokoisia äänivalleja, eikä se soita muiden vanhoja hittejä. Kaksikon vahvuus onkin siinä, että materiaali on omaa ja se on jo alkujaan luotu niin, että eri palaset kohtaavat toisensa jo dna-asteella. Musiikista ja sen hengestä nousee muutamassa kohdin mieleen rauhallisin Emilie Autumn, mutta siinä missä neiti syksy on lähes aina vihainen ja käyttää musiikin kulmikkuutta voimanaan, nojaa CoreBaroque tyytyväisenä taaksepäin ja antaa balladien virrata. Kenties jopa liikaakin. Allekirjoittanut kuin jäi kaipaamaan enemmän sitä rockia barokin taakse, sekä voimaa, joka nyt jää niin kovin usein seisoskelemaan taustalle.
Progressiivista kamarirokkia vahvalla pop-otteella soittava duo.
Linkki:
corebaroque.com
(Päivitetty 28.10.2013)