Kati Salo: Kati Salo

Omakustanne

Kati Salon itsenä mukaan nimetty EP arvioitiin Desibelissä jo lähes kahdeksan vuotta sitten, mutta vasta nyt Haaparannassa syntynyt ja sittemmin helsinkiläistynyt artisti julkaisee debyyttialbuminsa. Vuosien varrella on toki ilmestynyt joitain pienempiä julkaisuja, jotka ovat pitäneet Salon nimen tuttuna, mutta vasta nyt koittaa neidon todellinen tulikoe.

Myös esikoispitkäsoitto on saanut kasteessa tekijänsä nimen. Kymmen raidan hillitty ja linjakas paketti singer-songwriter biisejä, joissa nainen ja kitara ovat tiiviisti valokeilassa. Seesteinen folk-pop on soundeiltaan modernin kuulasta ja kirkasta, kuin tyynet syysaamut kevyen usvan kietoessa maisemat hellään vaippaansa. Saloa säestää jokaisella raidalla vähintään viisihenkinen bändi, mutta vaimeat rummut, maalailevat koskettimet, sellot, puhaltimet – nuo kaikki kauniit hiput vain koristelevat taustoja, sillä levyn sydän lepää Salon hartioilla. Vuosien saatossa Salon englanninääntämyskin on hioutunut niin, että huomio kiinnittyy sanottavaan, eikä siihen kuinka kieli taittuu, kuten joskus aiemmin.

Salo yhtyeineen saa hiljaiset kappaleet svengaamaan ja esimerkiksi No Need to Rush intoutuu hetkellisesti lähes balkanmaiseen ilonpitoon, vain pistääkseen hetkeä myöhemmin kevyt-reggae vaihteen silmään, ja menettämättä silti ominta itseään. Jotenkin kaikesta tästä tulee mieleen hetkellisesti Tracy Chapman, mikä on vain ja ainoastaan positiivinen asia. Nyanssit, sovitukset, dynamiikan muutokset. Siinä kolme tekijää jotka nostavat albumin täysien tähtien arvoiseksi. Ylisanojen tulvaa voisi jatkaa, mutta neuvon mieluummin hankkimaan Katin levyn ja kuuntelemaan sitä riittävästi, parempaa reseptiä kun en osaa antaa synkän syksyn lääkkeeksi.