Arctic Monkeys: Am

Domino

Jos musiikista kirjoittamista tarkastellaan pelkän teorian tasolla, ajatus on sangen pöljä: sama kuin esittäisi Hesarin pääkirjoituksen oopperana. Siksi musiikkijournalismia ei kirjoiteta tyhjä taulu -periaatteella pihtiputaanmummoille. Siksi toimittajat keksivät mitä kummallisempia genrenimityksiä kuvaillessaan bändejä ja artisteja. Siksi levyarvioissa pudotellaan muiden artistien nimiä, kun kuvaillaan toisten musiikkia.

Noin, hyvä. Nyt kun ollaan pohjustettu tulevaa tarpeeksi, voidaan todeta että Arctic Monkeys on juuri tällä hetkellä tähän yllä mainittuun bändivertailuun hyvin poikkeuksellinen yhtye. Orkesterin tuoreimman Am-levyn profiilibiisit kun eivät tuo perinteisellä tavalla mieleen muita artisteja, vaan löytävät soundinsa kahden täysin eri sukupolvea edustavan bändin aika tarkkaan puolivälistä.

Am-albumin koko ensimmäinen puolisko on nimittäin niin hämmentävän taitavasti toteutettua The Verven ja Led Zeppelinin ristisiitosta, että kuuntelutilanne kääntyy toistuvasti naurun puolelle - ihan hyvällä sanottuna. Yhtenä osatekijänä on rokkareiden perinteiseen kuolinikään eli "jo" lähes kolmekymppiseksi ehtineen Alex Turnerin lauluääni, joka vuosi vuodelta muistuttaa yhä enemmän The Verve -nokkamies Richard Ashcroftin fraseerausta.

Edellinen Suck It And See kompastui harmillisesti jonkinlaiseen identiteettikriisiin, vaikka periaatteessa avaimet hyvään levyyn olivat olemassa. Am on nimensä mukaisesti uusi aamu, jolla bändi löytää jälleen minuutensa - omien vahvuuksiensa kautta. Levyllä yhdistyy onnistuneesti melodinen brittirock ja raskaan rockin bluespohjainen riffisirkus, tanssittavuutta unohtamatta. Mutta tasaisen hyvästä kappalevalikoimasta huolimatta - tai juuri siksi - se ihan viimeinen silaus jää puuttumaan.

Albumin ässäraidat Do I Wanna Know?, R U Mine?, Arabella ja Why'd You Only Call Me When You're High? ovat toki erinomaisen luovasti rakennettuja sävellyksiä. Myös Alex Turnerin runosuoni on ennallaan: How many secrets can you keep?/Cause there's this tune I found that makes me think of you somehow/And I play it on repeat/Until I fall asleep/Spilling drinks on my settee/Do I wanna know if this feeling flows both ways? Ehkä jo seuraava levy on pitkästä aikaa jackpot.