Egotrippi: Pilvien alla, maan päällä

KHY Suomen musiikki OY

Vuosien saatossa Egotripin laulunkirjoittajakaksikko Mikki Kauste ja Knipi Stierncreutz on kirjoittanut paljon materiaalia myös muiden artistien käyttöön. Nyt yhtye julkaisee 20-vuotisen uransa kunniaksi omat versiot kappaleista, joita ovat levyttäneet aiemmin Jenni Vartiainen, Anna Puu, Irina ja Jonna Tervomaa. Näiden lisäksi levyltä löytyy Mikin käsialaa oleva teemaansa sopivan helpposyinen Idols-kappale Elämä on kaunis, joka bändin omana versiona parantaa pisteitään vaikka kertosäe on edelleen hiukan turhankin perus-idols-kauraa.

Egotrippi lähtee tulkitsemaan materiaalia lähinnä viime vuosilta tutulla kaavalla, jossa tahti on rauhallisen seesteinen, sovituksissa on sekä ilmaa että rikkautta ja vaikka välillä mennään stadionkaariin asti on keskiarvo enemmän pelkistetty ja heleä. Pääasiassa naisartisteille tarjoillut sävellykset on roolitettu aikoinaan hyvin, sillä vaikka levy ei ole missään kohtaa väljä tai ohikiitävä, ovat naisten levyttämät versiot pääsääntöisesti toimivia eikä bändi onnistu kovinkaan monta kappaletta nostamaan entistäkin ehommaksi omalla kaavallaan vaikka toteutus saakin nostamaan hattua tyylikkyydellään. Hyvä biisi ja hitti on toki hitikäs myös tässä paketissa - Jonna Tervomaan Halo -levyllä kansan valloittaneet Se ei kuulu mulle ja Myöhemmin, Irinan suurimpiin menestyksiin lukeutuva Hiljaisuus sekä Vartiaisen upea Tunnoton loistavat myös Egotripin käsissä.

Anna Puun levyltä löytyvän Mestaripiirroksen kuulas mutta raukea kitarakaari toimii samoin mainiosti. Erityisesti pitää mainita vielä Tervomaan käsistä tuttu Kylmä joki, jonka harmonisuus ja komean uneliaat kaaret saavat jopa ne niskakarvat nousemaan. Miten vaan -raidan tummempi rokkipotku ja jylhempi kaari on mukavaa vaihtelua pieni on kaunista -kaavaan.

Kotimaisen kitarapopin mestarismiehet pitävät kiinni tyylistään ja onnistuvat ainakin osittain toteuttamaan muille lainaamistaan kappaleistaan "omat" versiot. Suurimmissa hiteissä naisten ääni elää silti mukana ja kaiken kaikkiaan Pilvien alla, maan päällä on nimenomaan juhlalevy. Vaikkakin rohkea sellainen niin silti eräänlainen välityö, yhden aikakauden tilinpäätös. Kysymyksiksi jää sekä se että luodaanko herrojen laajasta biisivalikoimasta lisää tällaisia "bonuksia" ja mihin suuntaan bändi seuraavaksi lähtee? Tyydytäänkö nykyiseen soundiin vai haetaanko vielä jotain uutta? Kuinka terävä ja tuottelias on herrojen biisikynä tulevina vuosina?