King Krule: 6 Feet Beneath the Moon

XL

Archy Marshall julkaisi ensimmäisen pikkukiekkonsa keväällä 2010 ja neljän pikkujulkaisun jälkeen mieheltä ilmestyi nyt ensimmäinen pitkäsoitto. Osalla aiemmista julkaisuista Marshall käytti vielä nimeä Zoo Kid ja herra saatetaan nähdä myös esiintymässä Edgar the Beatmaker sekä DJ JD Sports -nimillä, mutta tällä albumilla Marshall on King Krule jonka sarka on rock.

Elvis Presleyn tähdittämästä King Creole elokuvasta nimensä saanut Krule esittää musiikkia joka olisi (tai on) varmasti vierasta Kuninkaalle, mutta josta voi vetää jonkin sortin viivoja nuoren Elvis Costellon suuntaan, tosin Krule on kauhonut soppaan mukaan elektronisen musiikin, darkwaven ja uuden jazzin vapauttavia voimia, eikä 6 Feet Beneath the Moon ole näin ollen kovinkaan helposti kääntymässä minkään tietyn genren rajoihin.

Ilmaisun vapaus ja mielikuvituksellisuus ovatkin Krulen suurimmat voimavarat. Kappaleissa äänillä on tilaa liikkua, sillä laulun lisäksi monet raidat koostuvat luonnosmaisista taustoista, jotka on miksattu vielä sinne hallin takaseinälle. Näin vokaalit pääsevät paistattelemaan siinä himmeässä valossa, jonka äärelle albumi – ja kuulija – kerääntyy.

Näin karsittu ja sanalla sanoen alaston ilmaisu vaatii kappaleiden ytimiltä paljon, eivätkä kaikki kiekon neljästätoista raidasta kestä näin suurta rasitusta, mutta hetkittäin Krule on jo löytänyt punaisen lankansa ja kerii sitä hyvää vauhtia. Jazzahtava ja funkahtava A Lizard State kiemurtelee eteenpäin kuin Gene Vincentin klubireinkarnaatio, Neptune Estate triphoppailee tyynesti ja trubaduuri-Krugen esittämä Baby Blue kaipaa sumeasilmäisesti mennyttä illan viimeisenä vetona juuri ennen sammumista.

Nuorella miehellä on kiistatta taitoa ja näkemystä, mutta kuten niin useasti debyyttien kanssa käy, myös 6 Feet Beneath the Moon on liian monen suunnan ja vaihtoehdon rasittama kompromissi. Tästä olisi saanut kaksi toimivaa EP:tä, mutta niitähän diskografiasta löytyi jo riittämiin.