Evidence/Warner

Sitä onkin oikeastaan odottanut, milloin Suomen Liverpoolista eli tuosta iki-parjatusta Turuuuuun vanhasta kulttuurikaupungista murtautuu lisää kitarapoppia jo maailmaakin valloittaneen The Crashin jalanjäljille. Viisimiehinen Daisy on tahkonnut nykymuodossaan vuodesta 1999, mutta bändin todellinen aktiivielämä kärsi laulaja-kitaristi Thomas Lilleyn opiskeluista ulkomailla. Nyt on Daisy kuitenkin täydessä voiman tunnossaan ja Warnerin julkaisema A Girl’s Best Friend asetetaan Suomen poppikansan arvioitavaksi.

Pääasiassa Lilleyn ja toisessa kitarassa vaikuttavan Heikki Vesan luomat poprallit ovat energisiä, positiivisia ja mukavan rennolla otteella keinuvia. Mukana luomistyössä on ollut myös sellaisia tuttuja nimiä kuten Egotripin Knipi ja The Crashin nokkamies Teemu Brunila. The Crash onkin se, joka osasta materiaalista ensinnä nousee mieleen, kuten ylidramaattisesti kimalteleva Shallow, Matti Ikosen heleällä kosketintaiteilulla juokseva Masterplan sekä miksei myös tyylikkään komea 5 Days. Rockaavista ralleista hempeileviin popballadeihin vaihtelevat raidat eivät sinänsä mullista maailmaa tai aiheuta mitään orgastisia superfiilareita, mutta tilaa vastaavalle duuripohjaiselle fiilistelylle toki riittää Suomen melko mollivoittoisella poptaivaalla. Eli ainakin minun mielestäni Daisylle on tilausta.

Petter Järven trumpetti tuo mukavaa lisäulottuvuutta Shoeshinella, When We Were Youngilla ja Main Manillä, joista viimeksimainitun melko hullutteleva kertosäe ulvahduksineen päättää levyn mukavan kaheleissa tunnelmissa. Daisy pistää vibaa punttiin.