Julkaistu: 22.10.2013
Arvostelija: Aaro Beuker
Svart
Paavoharjun uusin levy ei anna kuuntelijalle armoa edes alussa. Edith Södergranin runo Metsän Hämärä lausutaan samannimisessä avauskappaleessa, jonka pimeä tunnelma enteilee kuolemaa ja kadotusta. Näin vahvan runon käyttäminen aloituksena on rohkeaa, mutta tässä tapauksessa onnistunutta, sillä se ei ole ristiriidassa levyn muun sisällön kanssa.
Bändin aikaisempaan tuotantoon nähden yleisilme on muuttunut paljon. Kevyen unenomaisesta ja aurinkoisesta äänimaailmasta ei ole jäljellä mitään, mutta kokeellisuus on edelleen vahvasti läsnä. Paavoharju uskaltaa muodostaa omanlaisensa ja ainutlaatuisen konseptin levylle, tällä kertaa painajaismaisella tavalla onnistuneemmin kuin kertaakaan aikaisemmin. Synkkää ja nihilististä tunnelmaa vahvistamaan on pestattu räppäri Paperi T, jonka sanoitukset ovat pullollaan intertekstuaaleja, sanaleikkejä ja metaforia. Selkeän artikulaation ansiosta kuuntelija saa mahdollisuuden uppoutua niihin koko ajatuksellaan.
Joko Sinä Tulet Tänne Alas Tai Minä Nousen Sinne on yhtenäinen kokonaisuus, jonka jokainen kappale vie kuuntelijaa lähemmäs sen häiriintynyttä tasoa. Patsaatkin kuolevat kertoo heti alussa, että ”niin sinäkin oot kuluva pois, niin kuin kaikki mitä sulle ikinä kuulua vois”. Jo tässä vaiheessa mukana on korkeita säveliä lauluva aavemainen naisääni, joka esiintyy levyllä vielä monia kertoja uudestaan.
Rikkaan soitinkattauksen lisäksi äänimaailmassa esiintyy esimerkiksi sademyrskyn ja puisten rattaiden ääniä. Biisejä rikotaan poraamalla niihin reikiä ja vääristymiä, jotka tuntuvat rakoilulta todellisuuden ja tuonpuoleisen välillä. Paperi T:n räpit saavat ajoittain tehostusta hirviömäisen kuuloiselta ääneltä ja Joose Keskitalon laulu aluksi levyn valonpilkahdukselta kuulostavassa Olet Maailman Syli -kappaleessa muuttuu lopulta painostavaksi hourailuksi. Tällä albumilla kauniitkin asiat joutuvat pahuuden tuhon uhreiksi.
Paavoharjun levy kuvaa äärimmäistä pettymystä maailmaan – tilaa ja maailmankuvaa, jossa ihminen on kykeneväinen näkemään ainoastaan pahuutta ympärillään ja lopulta haluaa kadota jonnekin muualle. ”Unet missä kuolen on ku märät unet nuoren”, toteaa Paperi T kappaleessa Valkeat Majat. Vastaavia tylyjä sanoituksia on lukuisia, ja ne ovat toinen toistaan vaikuttavampia. Intertekstuaaleja löytyy muun muassa David Cronenbergin kauhuelokuva Videodromeen ja Death in Junen kolkkoon But, What Ends When the Symbols Shatter? -levyyn.
Levyn toiseksi viimeinen kappale Minä Nousen Sinne muuttaa Paperi T:n äänen jostain toisesta ulottovuudesta tulevan hengen korinaksi. Lopulta kaikki päättyy, kun Kolmas Voima alkaa soimaan jylhästi, mutta pahaenteisesti: Sateen piiskatessa ja urkujen soidessa maailma katoaa leijaillen jonnekin toisaalle. Joosen aikaisemmin kuultu ennustus kolmannen voiman ja lopun läheisyyden yhteydestä toteutuu.
Tuloksena on harvinaislaatuinen toes, jonka jokainen osa tuntuu hiotulta. Paavoharju jatkaa mielenkiintoista matkaansa kokeellisessa suomalaisessa musiikissa, ja Paperi T nostaa jälleen osakkeitaan sekä räppärinä että sanoittajana. Yhteistyön seuraukset ovat ikimuistoisia. Joko Sinä Tulet Tänne Alas Tai Minä Nousen Sinne vie väkisin jonnekin tajunnan helvetillisimpiin onkaloihin, epämiellyttäviin painajaisiin.
Savonlinnalainen sielukasta ja utuista musiikkia tekevä yhtye.
Linkki:
paavoharju.com
Joose Keskitalo desibeli.netissä
Harmaa Getto desibeli.netissä
(Päivitetty 21.10.2013)