Talmud Beach: Talmud Beach

Bone Voyage

Hyvä, että Talmud Beachin vuoden takainen esikoinen julkaistaan nyt myös cd:llä, ettei näin mainio levy jää keneltäkään kuulematta ainakaan minkään formaattiongelman takia. Kyse on siis jo pidempään livenä mainetta niittäneestä kolmikosta, joiden kokemus elämänkohtaloiden ja musiikin saralla eivät ole olemattomat: Aleksi Lukander (ex-taksikuski), Petri Alanko (mm. Kolmas Maailmanpalo ja Muuan Mies) sekä Mikko Siltanen (mm. Räjäyttäjät).

Talmud Beachin melkein minimalistisesta ulosannista puhutaan etumerkillä blues, mutta siinä missä voidaan kuulla esimerkiksi J.J. Calea, ei mitenkään voida ohittaa saksalaisia krauträmpyttäjiä tai Amerikan keskisyvän etelän parrakkaita popprinssejä. Satunnaista blues-kuulijaa ilahduttavasti painotus on materiaalin perinteikkyydestä huolimatta jälkimmäisillä: Talmud Beachiä on helpompi laulaa lallatella mukana kuin (uskoakseni) soittaa.

Olematta mitenkään kliseinen, Talmud Beach käyttää monia kliseitä hyväkseen. Varsinkin tekstiriveillä kuullaan monia tutun oloisia säkeitä. Esimerkiksi: koska on kyse bluesista, on paholaisen kanssa käyty (Talmud Beachin tapauksessa varsin kannattavaa) kauppaa, jossa sielun sijaan onkin myyty hiukset. Yksinkertaista, mutta toimivaa. Ja hauskaa, ei ollenkaan niin tosikkomaista kuin tällaisilla lähtötiedoilla voisi olettaa.

Sama linja jatkuu musiikissa. Ilmaisu on niukkaa, mutta tehokasta. Levyn käynnistävä Hobo Don't Mind A Little Rain (ja moni muukin kappale) jää kerrasta päähän, mutta levyllä on tarjota parempaakin. Kuuntelukertojen karttuessa eniten iloa tuottaa tiukan (säilykepurkin kansi), svengaavan (nuotiojamit) ja arvattavan (junaradan kolke) rytmipohjan päällä liikkuva kitara. Se ei maalaa, vaan säteilee vaikutustaan tavalla, jota ei ole aiemmin ymmärtänyt kaivata.

Talmud Beach matkaa tutuista lähtökohdista, tutuin menetelmin, mutta yllättävin lopputuloksin. Levy koostuu pienistä ja ikuisista asioista, joihin Talmud Beach on lisännyt omat vierteensä. Kun kyse on musiikin geeneihin ohjelmoidusta liikkumisesta, lähtökohta voisi olla "Oi Herra, jos mä matkamies maan", mutta Talmud Beachiin päästäessä jäljellä on enää liike. Tule mistä tulet, mene minne menet, tässä on eväät.