Lovijatar: Pimeän Tuoja

Secret Entertainment

Tämä on juuri sitä mitä aina silloin tällöin tarvitaan myös musiikkimaailmassa: täysin uutta ja uniikkia lähestymistapaa. Lovijatar rikkoo iloisesti kaavoja heittämällä kehään pitkäsoiton verran folkahtavaa, progehtavaa ja hiukan metallillekin maistuvaa pakana stoner-rockia, jonka sanoituksiin on haettu innoitusta mm Kalevalasta ja Suomen Kansan Vanhat Runot –teoksesta. Melodiat ovat puolestaan paljosta velkaa vanhoille itkuvirisille, joiden melankolia on ikuistettu kansamme kollektiiviseen mielialaan.

Oma kosketukseni Kalevalaan juontuu jonnekin kouluaikoihin, jolloin kansalliseepoksen tankkaus oli melkoista pakkopullaa. Pakottaminen on kuitenkin kaukana kun Lovijatar pukee historian hämäristä innoituksensa saaneet tarinat uusiin vaatteisiin. Vaikka Kalevalaa on käytetty jo ties kuinka monen musiikillisen projektin pohjana on yhtye löytänyt tuoreen, erilaisen ja – mikä tärkeintä – toimivan kulman tuohon kulttuurilliseen niskakiveen. Vokalisti Tommi Vaittinen ja vokaaliapua kitaroinnin ohella tarjoava Jussi Rautio ovat onnistumisessa paljon vartijana, sillä tarinat ja niiden kieli kääntyisivät helposti tekijöitään vastaan, elleivät tekstit olisi viimeisen päälle mietittyjä ja tarinoita esitettäisi kuulijoita vakuuttavasti. Onkin yksi asia laulaa Puujumalan maailmasta ja Lievon pahaenteisestä lennosta, ja toinen saada kuvat välittymään eteenpäin.

Lovijatar selviytyy uskomattoman vaikeasta urakastaan uskomattoman helposti, sillä vain parissa kohdin punainen lanka pääsee hetkeksi karkaamaan viisikon käsistä. Ei tässä vielä toisia suohon soiteta, mutta alku on lupaava ja näin persoonallinen ratkaisu saattaa toimia mainiosti Keski-Euroopassakin, jossa mystinen pohjoinen on nauttinut jo pitkään suurta suosiota.