The Country Dark: Dead Man�s Handjob

Big Money Recordings

Hullut hillbillyt palaavat ennen kuin edellinen nuotio edes kunnolla ehtii sammua. Kahjojen kuopiolaisten thrash rock & outlaw country-kohkaus ei ole menett�nyt virnuilevaa vieh�tyst��n, vaikka sarjamurhaajat ja abduktiot vaihdetaan t�ll� kertaa monenmoiseen aktiin, joista valtaosa ei menisi Ven�j�ll� l�pi. Onko nopea jatko debyytille my�s biisikyn�lt��n ja koukuiltaan edelt�j�ns� tasolla, siin� kynnyskysymys?

On ja ei, voisi sanoa. Osa biiseist� kyll� koukuttaa jo ensisoitolla, mutta osa taas hyv�st� h�tkyilyst� huolimatta j��v�t hiukan turhan sekaviksi, ik��n kuin sekoiluksi sekoilun takia. Ik�v� kyll� n�ihin hivenen hankalammin koukuttaviin kappaleisiin kuuluu my�s avausraita Buttplug, joka ujelluksen, r�ntt�t�nt�n, murinan, sekoilun ja pyllytappi-aiheensa puolesta on kyll� Country Darkin habituksen ytimess�, mutta j�� hiukan perusralliksi. Sen per�ss� rennompi ja pelkistetymmin hymyilev� 50000 Volts potkii oikein hyvin. Vauhti ei hidastu vaikka soundia ei ahdeta niin t�yteen.

Helpolla sointukierrolla rullaava Don�t Wanna Come Too Soon on hyv�ll� tavalla helppo, venkoileva Shemale on samoin ihan kelpo rokki, vaikkei oikeastaan edes "l�hde" miss��n kohtaa kunnolla. Synkk�ilmeinen ja jankkaava Truckstop Whore on toisaalta voodoo-hypnoottinen, toisaalta my�s liiankin yksiulotteinen. Sellainen mukaansa tempaava innostus joka minutkin alun perin on The Country Darkiin koukuttanut on turhan monessa kohtaa hakusessa, vaikka kohkaus on sin�ns� ihan yht� veike�� kuin ennenkin.

Enemm�n kantri ja tummasta karheilustaan huolimatta rento Used To Be A Human ja sen hengenheimolaiset tippuvat jotenkin jankkaavia ja rokimpia paloja paremmin. Rentous auttaa p��sem��n sis�lle niskaa nytkytt�v��n ja jalkaa tamppaavaan koukkuun. Debyytin Swamp Mudin tapaan j�lleen The Doorsmaiseen pahaenteiseen happopsykedeliaan ja horjuvaan julistamiseen luottava At Our Fire Place on ihan omilla taajuuksillaan muun materiaalin joukossa, mutta on silti tunnistettavissa osaksi samaa kaavaa.

Kipakammin ja vakavammalla ilmeell� h�lkk��vist� ralleista Dickhole on tarttuvimpia, hiukan hilpe�mpi Raving Mad ok muttei sen enemp��. Kantrimpi p��t�sraita Wank Alone nostaa j�lleen peukut rentoudellaan, joskus on parempi vaan j��d� himaan ja hoidella asiat itse. Toinen luenta jatkaa samoilla ev�ill� mill� debyytti vakuutti, mutta jotain t�st� puuttuu. Vai onko t�ss� liikaakin samaa, tappaako tuttuus jo innostusta? Joka tapauksessa, hyv� on my�s Kuolleen miehen k�sihoito, muttei silti vie b�ndi� seuraavalle tasolle.