Julkaistu: 12.10.2013
Arvostelija: Mika Roth
Omakustanne
Edellisessä elämässään Sisare oli doomahtavaa ja progehtavaa death metalia esittävä orkesteri, mutta hajottuaan vuonna 2010 ja uudelleenkasaannuttuaan uuden rumpalin kera ryhmästä muodostui jotain aivan muuta. Death onkin nyt taaksejäänyttä elämää, eikä metalliakaan löydy enää seoksesta kuin siteeksi. Korvaaviksi elementeiksi ovat nousseet folkahtava proge ja tunnelmallinen rock jossa melodisuus on valttia, kuullaanpa avausraidalla jopa viulua. Uuden ajan hengessä albumi on julkaistu joukkorahoituksen avulla ja sen voi kuunnella sekä ladata ilmaiseksi bändin sivuilta.
Avausraita The Brew on oikeastaan hiukan harhaanjohtava, sillä tuon lyhyen, ”vain” kolme minuuttia kestävän biisin jälkeen esiin astuu todellinen Sisare. Tiedän että Opeth, OSI, Katatonia ja Pink Floyd ovat kuluneita merkkipaaluja, mutta minkäs teet kun Nature’s Despair on vain helpoin määritellä noilla nimillä. Totaalisen tyylikäännöksen tehnyt ryhmä on omaksunut uuden soundinsa jopa siinä määrin, että kahdeksan ja puoliminuuttinen The Dust sekä vajaan minuutin lyhyempi Where Do Whales Breed? voisivat hyvinkin olla jonkin Mikael Åkerfeldtin uuden proggiksen aikaansaannoksia, ja sanon tämän siis ilman sarvia ja hampaita.
Sisare on löytänyt itselleen uuden kodin ja etenkin albumin vahvat melodiat saavat odottamaan mielenkiinnolla, mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua. Enkä taida olla ainoa joka katsoo horisonttiin toiveikkaana.
Vihtiläinen yhtye joka soitti uransa alussa raskasta metallia, mutta hajottuaan ja uudelleen kasattuaan löysi musiikillisen kotinsa Opethin ja Pink Floydin viitoittamilta teiltä.
Linkki:
sisare.net
(Päivitetty 17.4.2018)