Corpset: No Rest

Violent Journey

Kotimaisen deathin lippua korkealla heiluttava Corpset julkaisi vajaa kolme vuotta sitten debyyttilevyns�, jonka alkuvoimainen v��nt� ja puristus vakuuttivat mm. Desibelin Aleksi Leskisen. B�ndin tarjoama turpasauna saa nyt toisella kierroksella rahdun thrashimman ja tarttuvamman kierteen, joka saa kiekon kuulostamaan (positiivisella tavalla) ruotsalaisemmalta.

Corpsetin voima lep�� edelleen groovaavassa soitossa ja poikkeuksellisen kovassa asenteessa, kun viiden ukon muodostama metallipartio keskitt�� metalliaan kuulijan otsalohkoon. Heti toisena soiva Piss On My Grave tyhjent�� eturessun rullaavalla raivollaan, jossa lep�� sellaista ilkeytt�, joka on totuttu yhdist�m��n kaikkein ��rimm�isimpiin deathin muotoihin. Kitaroiden viiltelyss� on kuitenkin my�s tuhti annos melodisuutta ja juuri tuo yhdistelm� tekee Corpsetin musiikista niin ainutlaatuista. Aivan vastaavaa napakymppi� ei ensimm�iselt� puoliskolta l�ydy, mutta albumin kahteen osaan jakava, p��lle yhdeks�nminuuttinen Prophet�s Opiate osuu j�lleen h�r�nsilm��n � tosin naapuritaulun sellaiseen. Corpset vet�isee nyt ylleen eeppisyyden viitan ja taustalla kuullaan ihka oikeita koskettimia, eik� t�ydellisen metallin kuvasta puutu en�� mit��n.

Kevyt ep�tasaisuus vaivaa my�s kiekon j�lkimm�ist� puoliskoa. Luita ruhjova Futile ja nimens� veroinen l�j�ys Let Shit Hit the Fan pit�v�t toki asemat, mutta raidat eiv�t yll� en�� aivan siihen samaan kuin aiemmat sisaruksensa. Kyse ei ole niink��n materiaalista, vaan sen esitt�misest� niin kovin kapeissa raameissa, etenkin kun b�ndi on jo v�l�ytellyt laajentunutta valtakuntaansa. Toivottavasti Corpset jatkaa vastaisuudessakin uusien tantereiden valloitusta, sill� t�ll� b�ndill� on mielest�ni viel� paljon annettavaa.