Jussi Wemberg Ystävineen: Myötäiseen virtaan

Eclipse

Porilainen Jussi Wemberg kävi tutuksi vajaa pari vuotta sitten, kun miehen Päivänvalossa EP päätyi parin onnekkaan sattuman kautta käsiini. Kiekon raidoista etenkin lähes raamatullisen nimen kasteessaan saanut Länsirannikko hukkuu tänään vakuutti, vaikka lyriikoiden loputon lohduttomuus keikkuikin jo veitsen terällä. Tänä keväänä Wemberg palasi Ystävineen Elossa EP:n myötä, tosin tuo mini meni tällä suunnalla täysin ohi, joten Myötäiseen virtaan sai tutustuttaa allekirjoittaneen Wembergin uuteen bändiin.

Aiempi mies ja kitara –meininki on vaihtunut monipuolisempaan ja syvempään ilmaisuun, jota bändin kapea, mutta silti riittävän leveä soitinarsenaali rikastaa. Kaikki biisit ovat yhä lähtöisin Wembergin kynästä, mutta sovitukset on nyt luotu bändin voimin ja näin materiaalin sekaan on saatu ujutettua sitä aina tarvittavaa tarttumapintaa pieninä palasina. Rytinällä saattaakin rymistä pari ensimmäistä kertaa ohi, mutta kuin huomaamatta lähes luonnosmaiset lisäykset marginaaleista tehostavat itse maalausta ja pian kyseessä onkin jo yksi levyn upeimmista teoksista.

Myötäiseen virtaan kasvaa myös kokonaisuutena hiljalleen kuuntelukertojen myötä, tosin levy vaatii myös huomiota, eikä näin sovellu aivan jokaiseen tilanteeseen. Kipaleita onkin melko turha kuunnella ruuhkajunassa tai hektisen työpäivän seassa, sillä Wembergin ja Ystävien soitto toimii parhaiten elämän hiljaisemmissa hetkissä.

Albumin ensimmäinen vaikutelma on raskaan pessimistinen, mutta sielukkaan soiton ja vähäeleisten tarinoiden muodostama suurempi kuva on lopulta ilahduttavan positiivinen. Yhdessä jos toisessakin tarinassa tuodaan esiin se kaikkein merkittävin universaali totuus: jokainen meistä kaipaa rakkautta ja sen voimin jaksamme vaikka mitä. Wembergin sanoin: ”elämä on juuri niin mustaa kuinka mustaksi sen maalaa / ja kun sen taivuttaa se ottaa muotonsa uudestaan”.