Jussi Wemberg Yst�vineen: My�t�iseen virtaan

Eclipse

Porilainen Jussi Wemberg k�vi tutuksi vajaa pari vuotta sitten, kun miehen P�iv�nvalossa EP p��tyi parin onnekkaan sattuman kautta k�siini. Kiekon raidoista etenkin l�hes raamatullisen nimen kasteessaan saanut L�nsirannikko hukkuu t�n��n vakuutti, vaikka lyriikoiden loputon lohduttomuus keikkuikin jo veitsen ter�ll�. T�n� kev��n� Wemberg palasi Yst�vineen Elossa EP:n my�t�, tosin tuo mini meni t�ll� suunnalla t�ysin ohi, joten My�t�iseen virtaan sai tutustuttaa allekirjoittaneen Wembergin uuteen b�ndiin.

Aiempi mies ja kitara �meininki on vaihtunut monipuolisempaan ja syvemp��n ilmaisuun, jota b�ndin kapea, mutta silti riitt�v�n leve� soitinarsenaali rikastaa. Kaikki biisit ovat yh� l�ht�isin Wembergin kyn�st�, mutta sovitukset on nyt luotu b�ndin voimin ja n�in materiaalin sekaan on saatu ujutettua sit� aina tarvittavaa tarttumapintaa pienin� palasina. Rytin�ll� saattaakin rymist� pari ensimm�ist� kertaa ohi, mutta kuin huomaamatta l�hes luonnosmaiset lis�ykset marginaaleista tehostavat itse maalausta ja pian kyseess� onkin jo yksi levyn upeimmista teoksista.

My�t�iseen virtaan kasvaa my�s kokonaisuutena hiljalleen kuuntelukertojen my�t�, tosin levy vaatii my�s huomiota, eik� n�in sovellu aivan jokaiseen tilanteeseen. Kipaleita onkin melko turha kuunnella ruuhkajunassa tai hektisen ty�p�iv�n seassa, sill� Wembergin ja Yst�vien soitto toimii parhaiten el�m�n hiljaisemmissa hetkiss�.

Albumin ensimm�inen vaikutelma on raskaan pessimistinen, mutta sielukkaan soiton ja v�h�eleisten tarinoiden muodostama suurempi kuva on lopulta ilahduttavan positiivinen. Yhdess� jos toisessakin tarinassa tuodaan esiin se kaikkein merkitt�vin universaali totuus: jokainen meist� kaipaa rakkautta ja sen voimin jaksamme vaikka mit�. Wembergin sanoin: �el�m� on juuri niin mustaa kuinka mustaksi sen maalaa / ja kun sen taivuttaa se ottaa muotonsa uudestaan�.