Seula: Älä pelkää, kohta se on jo ohi

Omakustanne

Sukuvika se on kun elämän valttikortit oli kerran kourassa, vai mitä viikonloppuisät ja syysmorsiamet?
Seula on turenkilainen rock-yhtye, jonka tummasävyisessä soitossa ja synkkyyteen taipuvissa lyriikoissa on jotain niin kovin, kovin suomalaista. Seulan pöydällä lasi onkin kroonisesti puolityhjä, mutta päätä ei silti lasketa pöydän pintaan ainakaan heti kättelyssä, sillä sehän nyt olisi luovuttamista

Älä pelkää, kohta se on jo ohi – siinä nimi joka kertoo jo paljon, mutta tarinoidensa puolesta yhtyeelle on kuitenkin annettava myös hiukan kiitosta. Tappiosta kun on vaikea tehdä tekstejä jotka eivät välittömästi joko paina leukaa rintaan tai saa sitä hytkymään tahattoman komiikan takia. Seula välttää (ainakin suurimmaksi osaksi) nuo sudenkuopat, ja esimerkiksi seesteisempi I/O ja puolittaiseksi punkiksi kaatuva päätösraita Kaikki mihin kosken pitävät sisällään joitain äärimmäisen hyviä rivejä ja ideoita. Musiikillisesti mielenkiintoisin palanen on Merirosvolaulu, josta tulee mieleen – yllätys, yllätys - varhainen CMX.

Ikävä kyllä Seula antaa turhaa tasoitusta epäselvillä soundeilla, viimeistelemättömillä sovituksilla sekä hajanaisella kappalemateriaalilla, joka seikkailee suomirockin ja raskaamman rockmetallin välimaastossa kuulumatta silti varsinaisesti kumpaakaan joukkoon. Karsintaa ja jalostusta olisikin kannattanut tehdä kovalla kädellä ennen studioon sulkeutumista.