Kiukku: s/t

Longplay

En ihan tarkkaan tiedä miten tämä levy päätyi käsiini, mutta yllätys oli melkoinen kun tungin kiekon ensi kertaa soittimeen. Kansi lupasi lähinnä jotain suomimetallia, mutta Kiukku osoittautui kunnon hc-punkiksi, joka rääytään maisemaan lähinnä äärimmäisen kiukkuisen naisen toimesta. Pieni taustatyö paljasti, että Kiukku on itse asiassa kokeneen porukan uusi yhtye, vai onko tämä nyt jokin sivuprojekti? Niin tai näin, kitaran varressa riehuu Ira Kiree, eli Viikatteen Ari Taiminen, bassottelusta vastaa Hane, joka tunnetaan paremmin Turmion Kätilöiden Master Batesina ja rumpalina toimii puolestaan K.H. eli Fleshdancen Kimmo Hirvonen. Mainittakoon nyt että Taiminen ja Hirvonen vaikuttavat myös Koljosen Tiekiistassa, joka ei eroa lopulta kovinkaan paljoa tästä räiskeestä. Kiukun näkyvin osanen on kuitenkin vokalisti Rähikäinen, joka on – ei kukaan muu kuin Mariska, joka on vastannut myös biisien sanoituksista. Ainakin allekirjoittanut yllättyi tästä melkoisesti, mikä lienee ollut tarkoituskin.

Mutta mistä on Kiukun punkki oikein tehty? No ensimmäinen ja tärkein osanen on alkukantaisen voimakas rähinä punk, jossa turhat kauneudet ja melodiat on korvattu suurilla tilannenopeuksilla, räävittömällä rähinällä ja tiukalla asenteella. Kipaleiden keskipituus painuu selvästi alle kahden minuutin, mitä nyt viimeiseksi jätetty sinkkubiisi Samael rikkoo hiukan kaavaa ylittäen jopa kahden ja puolen minuutin haamurajan. On tietysti oma asiansa kuinka ”oikeaa” tällainen menestyneiden tekijöiden punk on, mutta toisaalta Kiukku iskee tauluun niin lujaa ja nopeasti, että moinen saivartelu tuntuu toisaalta täysin turhalta.

Siispä Lisää kyttiä kadunkulmiin, Köyhät kyykkyyn ja Parhaat naiset hakuun niin kauan kuin on Kaikki sormet tallella.