Dave Stewart: Lucky Numbers

Weapons of Mass Entertainment

Dave Stewart on julkaissut kolmantena vuonna peräkkäin uuden pitkäsoiton ja tällä kertaa albumi on äänitetty ”eteläisellä tyynellä valtamerellä”, mikä on melko laaja käsite, mutta jonka päätarkoitus oli löytää työrauha. Nähtävästi leppoisa ympäristö ei ole vienyt Davesta terää, sillä Lucky Numbers on kevyesti miehen paras tuotos uudella vuosikymmenellä, eivätkä parin vuoden takainen The Blackbird Diaries ja sitä seurannut The Ringmaster General olleet suinkaan mitään turhia välitöitä.

Studion saranat ovat olleet koetuksella, kun mestaria on käynyt auttamassa yksi jos toinenkin tekijämies ja nainen. Vokaalipuolella apuaan ovat tarjonneet Martina McBride, Vanessa Amorosi, Michelle Kelly, Ann Marie Calhoun, Holly Quih Rah sekä Karen Elson. Onnistuneimmat duetot Dave vetää Elsonin kanssa hiukan tragikoomisessa Nashville Snowssa sekä Amorosin kera melkein gospeliksi venyvässä What is Wrong With Me? -siivussa, jota tukee vielä upeasti The Ringmaster’s Choir. Tästä kaikesta voi ainakin päätellä, että Dave kaipaa edelleen rinnalleen vahvaa naissolistia. Kuten kuvaan kuuluu myös Daven studiobändi on kasattu luottonimistä ja etenkin rumpali Chad Cromwell sekä multi-instrumentalisti Kieran Kiely antavat kappaleille rutkasti pintaa ja voimaa.

Lucky Numbers jatkaa Stewartin rohkeita ja ennakoimattomia seikkailuja rockin laajassa ja ihmeellisessä maailmassa. Levyn kolmellatoista raidalla kuullaankin niin countryn, folkin, bluesin, gospelin, hard rockin kuin jopa eeppisen ja elokuvamaisen tunnelmoinnin koukeroita. Stewartin ja bändin kunniaksi on todettava, että vaivaisessa kahdessatoista päivässä äänitetty albumi kuulostaa tyylillisesti hämmästyttävän hiotulta ja yhtenäiseltä, vaikka kappalemateriaalin perintötekijät osoittavat niin kovin moneen eri suuntaan.

Suuria hetkiä lueteltaessa on mainittava jo em. Nashville Snow, Why Can’t We Be Friends jolla Stewart on löytänyt sisäisen Lennoninsa, sekä ensimmäiseksi sinkuksi valittu Every Single Night, josta olisi hiukan kaupallisemmalla sovituksella saattanut kasvaa kunnon megahitti. Albumin suurin vahvuus on kuitenkin sen huima tasavahvuus, joka todistaa Stewartin luovuuden porttien auenneen viimein kunnolla. Tätä on odotettu jo parikymmentä vuotta.