Neil Young & Crazy Horse: Greendale

Reprise

Greendale on pieni taajama Kalifornian lämpimässä syleilyssä. 20-25000 ihmishenkeä puuhaa arkisia askareitaan tässä Riihimäen kokoisessa rannikolla sijaitsevassa tuppukylässä. Vihreä laakso vuorten juurella, farmien keskellä, rantaan vaahtoavan meren syleilyssä. Paikassa, missä Tappajahai olisi voitu kuvata. Paikassa, johon moni Stephen Kingin tai Alfred Hitchkockin kauhutarina voisi rakentua. Sanalla sanoen, perusrauhallisessa rannikkotaajamassa, jossa päällepäin ei tapahdu ikinä mitään. Mutta kuten muissakin fiktiivisissä ja myös todellisissa tuppukylissä, koko ajan tapahtuu ja paljon. Näistä tapahtumista kertoo toteavalla laulullaan ikinuori Neil Young, jota säestävät Hullun Hevosen Ralph Molina rummuissa ja Billy Talbot bassossa. Country -henkinen rock polkee mukavan maanläheisesti ja kypsän rauhallisesti, kappaleet ovat pitkiä eikä kertosäkeitä käytetä. Jokaisella tarinalla on oma pituutensa, kertoipa sen eläkeläinen keinutuolista tai kertoja ulkopuolelta. Greendalestä saisi loistavan käsikirjoituksen ympäristön vaikkapa uuteen Twin Peaksiin, kuvitteellisessa ympäristössä on samastumispintaa ihan jokaiselle. Ainakin jos on kerran asunut pikkukaupungissa...

Greenin perhe on Youngin maalailujen keskiössä. Perheen ranchi tai ”rancho” niinkuin nimi espanjaksi kääntyy, on keskeisessä osassa jo levyn aloittavalla Falling From Abovella, jossa asioita tarkastellaan isoisän näkemänä. Vähän rakkautta ja toisensa huomioimista kaikessa mitä tekee, siinä isoisän maailmanparannusohje. Ranchi -teema jatkuu farmin mukaan nimetyssä Double E:ssä, joka esittelee lisää Greenin perhettä. Kuvaan astuu muun muassa oman nimikkolaulunsakin levylle saanut Sun Green. Särähtävää komppausta ja lämpimästi muistelevaa laulua. Sekä jopa hipahtavaa kuorolaulua, living in the summer of love.. Devil’s Sidewalk esittelee rytmikkäästi paikan putkassa viihtyvän paholaisen, Leave The Driving kuvaa poliisinmurhan huuliharpun tahdittamien välisoittojen katkomassa melko synkässä poljennossa. Uhriksi joutunut poliisi Carmichael nostetaan seuraavaksi valokeilaan, kun taas tappaja Jed Greenin maalausta harrastava setä Earl tähdittää Bandit -balladia. Kaupunkipahanen avautuu kuulijalle kappale kappaleelta monisyisempänä, pääasiassa kuitenkin kuolevansa hautaavana ja haavansa nuolevana. Ihan niin kuin oikeassakin elämässä... 57-vuotias Niilo Nuori on vedossa.

Isoisä kuolee yllätyksellisesti, uusi sukupolvi nousee vakaumuksellisen Sun Greenin hahmossa pelastamaan maailmaa. Maratonipituuteen venytetyt tarinat toimivat rikkaan poljentonsa ansiosta ja lähes 80 minuutin tuokion jälkeen Greendale alkaa tuntua yhtä tutulta kuin muutkin kuvitteelliset yhteisöt empatiaa ja lämpöä, mutta myös vihaa ja kaunaa herättävine hahmoineen. Kaikki, mitä ikinä oletkaan etsinyt, löydät sen Greendalesta.

Kommenttien keskiarvo:

JariJ kommentoi 18.09.2003:

Pisteet:

Mä en ole samaa mieltä. Olen kovasti yrittänyt diggailla Greendalea, mutta ei auta kun tökkii...Väsynyttä väsynyttä, ja tylsiä biisejä. Sitä paitsi Crazy Horse soittaa levyllä päin seiniä.

Respectiä Niilolle kuitenkin - loistavia levyjä on äijä tehnyt useita...Mirroballin jälkeen on vain ollut hiljaista.