Julkaistu: 30.09.2013
Arvostelija: Mika Roth
Secret Entertainment
Jostain päin Suomenniemeä kotoisin oleva Verga julkaisi esikoisalbuminsa jo toukokuun alkupuolella, mutta syystä tai toisesta kiekko päätyi vasta hiljattain käsiini. No, mitäpä siitä, sillä bändin suosima ysärivaikutteinen altsurock ei vanhene mihinkään muutamassa kuukaudessa.
Vergan maailmassa tunteiden sävyt ovat taipuvaisia tummuuteen, edeltävät sukupolvet kaatavat suvaitsemattomuutensa seuraavien niskaan ja rakkauden ihmeellisyys jyräytyy nopeasti arjen rattaissa. Elo ei siis ole mitään herkkua, mutta onneksi se kaikki on kuitenkin ”kaunista, surullista, ikimuistoista / elämä on lyhyt, kun kuolla saa vain kerran”. Siinä missä yhdeksän kymmenestä kotimaisesta uudesta yrittäjästä rakentaa musiikillisen ilmaisunsa parin kolmikirjaimisen yhtyeen varaan on Verga onneksi päätynyt hakemaan vaikutteita tyystin toisesta suunnasta. Keinu huojuu kitaravetoisen altsurockin sylissä kuin varhainen Smashing Pumpkins konsanaan. Soundillisesti upea Pyykkipäivä hehkuu kuin Tähti levyn aikainen Don Huonot, mikä on siis yksi suurimmista kohteliaisuuksista mitä osaan kotimaisesta rockista sanoa, ja koko albumia ympäröi onnistuneen nostalgian kevyt verho.
Albumin ainoa suuri ongelma on se, että tummuus voi kyllä olla luotettava voimavara mutta se, kuten mikä tahansa tekijä, voi toimia vain niin monta kertaa peräkkäin. Ruma lapsi olisikin kaivannut värikseen edes pientä valon pilkettä tai vaikka synkintä mahdollista surua rytmittämään ysärirockin tummaa virtaa. Toinen kehityksen paikka on vokalisointi, jossa niin ikään luotetaan turhan kapeaan palettiin.
Kotimainen ysärihenkistä alternative rockia soittava yhtye.
Linkki:
verga.fi
(Päivitetty 30.9.2013)