Katie Melua: Ketevan

Dramatico

Georgiassa syntynyt ja Britanniassa kasvanut Katie Melua, jonka georgialainen nimi on muuten Ketevan, levytti debyyttinsä jo kymmenen vuotta sitten. Tuolloin alle parikymppisestä naisesta tuli nopeasti miljoonamyyjä, minkä jälkeen Meluan ura on ollut yhtä suurta menestystarinaa etenkin Brittein saarilla.

Meluan kuudes pitkäsoitto käynnistyy todella lupaavasti: Never Felt Less Like Dancing vangitsee upeasti sen tunteen kun haluaisi lähteä pois juhlista, mutta on vain puskettava eteenpäin ja hymyiltävä. Kappaleen eteerinen äänimaisema on rakennettu vähistä paloista, mutta Meluan ääni, piano ja taustalle häivytetty basso riittävät mainiosti intiimin ja vahvan tunnelman rakentamisessa. Loppulevyllä tätä kaavaa käytetään kuitenkin harmillisen vähän, ja tyylistä toiseen loikkiva kiekko kärsiikin monin paikoin hajanaisuudesta sekä liian moneen suuntaan kurkottamisesta. Katien sielukkaampaa puolta esittelevä Love Is a Silent Thief on mainio loikka pois mukavuusalueelta ja (19)20-luvun hengessä pyörivä Idiot School on mielenkiintoinen irtiotto sekin. Maailmanluokan tyylillä svengaava Mad, Mad Men vakuuttaa myös, mutta kokonaisuutena albumi kärsii lievästä hengettömyydestä.

Katie on luottanut jälleen Mike Battin sävellyskynään, jonka musteesta ovatkin syntyneet levyn upeimmat raidat. Mukaan tekijätiimiin on kelpuutettu myös Battin poika Luke sekä paremmin hard rockin piireistä tunnettu Toby Jepson, mutta Melua ei pysty apureineen saavuttamaan edelleenkään vanhemman Battin korkeaa tasoa. Näin levystä noin puolet on suhteellisen mitäänsanomatonta formaattiradiohuttua, jolle varmasti löytyy kuulijansa, mutta joka ei jaksa kiinnostaa juuri toista soittokertaa kauempaa.