Ras G: Back on the Planet

Brainfeeder

Losangelesilaisen Ras G:n nimi tuntuisi viittailevan Jamaikan saaren ja rastojen suuntaan, mutta oikea suuntima paljastuu levyn kannesta. Saturnushan se siellä loimottaa, Sun Ran koti. Ras G eli Gregory Shorter Jr. voitaneen laskea samaan kunnianhimoisempien biittinikkareiden klaaniin kuin Flying Lotus ja Thundercat. Anhk-valtikkaa kannessa rutistava avaruusfaarao Ras G tosin taitaa eksentrisyyden siivin liitää muutaman askeleen jopa edellämainittuja herroja edellä.

Ras G on ladannut levyn alkuun hankalammin sulavaa materiaalia. Kestää yllättävän pitkään, ennen kuin Back on the Planetille tallennettu musiikki muistuttaa hiphopia tai ylipäätään rytmimusiikkia, joka olisi mahdollista alistaa räpille. Vasta viides raita _G Spot Connection sisältää rytmiikkaa, jonka tahtiin voi ylipäätään nyökyttää niskoja. Tätä aiemmin on vain saatu satunnaisia kaikuja matalataajuusbasson pömäyttäessä harvakseltaan rytmitutkielmien tuolta puolen.

Tarkkuudella tusinoista tilkuista ommellut leikkeet toimivat parhaimmillaan varsin hienosti. Kuuntelukokemus paranee heti, kun rakenteeseen tulee selkeyttä. Ommmmm... nyrjähtelee hitaanlaisesti mutta jotenkin viettelevästi, ja sopisi hyvin jonkun vasemman laidan räppärin ratsastettavaksi. Syntetisaattoriäänisateeseen hukutettu One 4 Kutman on levyn suoraviivaisimpia ja tarttuvimpia biittejä. Nämä kuuntelisi mieluusti räpinkin kera. Samoin patois-samplella alkuun lävähtävä Culture Riddim, klenkkaava Been Cosmic ja ovelasti epäkesko Natural Melanin Being voisivat päästä sopivan sanankäyttäjän alla oikeuksiinsa. Toimivat ne toki itsestäänkin.

Back on the Planet on sen verran haastava tapaus, ettei se oikein sovellu taustatapetiksi. Lähemmin tarkasteltuna se on usein liian silppuinen ja monikasvoinen. Hienoimpina hetkinä se kuitenkin muistuttaa, että rytmien konstruoiminen voi parhaimmillaan tuottaa sekä aidosti innovatiivista että rehellisen tarttuvaa musiikkia.