The New Tigers: The Badger

Soliti

The New Tigers herätti pari vuotta sitten huomiota lupaavalla debyytillään, jolla suriseva ja hellä poprock tuotti vertailuja mm varhaisen Interpolin suuntaan. The Jesus and Mary Chainskin mainittiin, mutta sitä bändi ei ainakaan aiemmassa haastattelussa tunnustanut suoraksi lähteeksi.

Kaksi pitkää vuotta on pian kulunut ja on koittanut toisen suuren luvun aika. Tiikereiden pajalla on tehty työtä kimpassa ja albumin kaikki biisit, sekä niiden tuottaminen, on merkitty koko ryhmän nimiin. Demokratia näyttää toimivan ainakin The New Tigersin kohdalla, sillä yhtyeen toinen pitkäsoitto The Badger on edeltäjäänsä ehyempi, mutta samalla huomattavasti monipuolisempi kiekko. Avausraita Where Is It saa hetkellisesti kulmat rypistymään päämäärättömällä hapuilullaan, mutta ei hätää – toisena soiva Secondary City osoittautuu kiekon ensimmäiseksi, vaan ei viimeiseksi, täysosumaksi. Reippaassa biisissä yhdistyvät iloinen kitararock, pirtsakka voimapop, sekä pienen pieni annos melankoliaa, joka toimii koko rakennelman todellisena sytyttimenä.

Rumpalin vaihdoksen myötä rytmipuolelle on saatu uudenlaista varianssia, mikä maustaa ja rikastaa kokonaisuutta huomattavasti. Biisit kuulostavat hyviltä vaikka ruuhkajunassa radiosta kuultuina, mutta etenkin kuulokkeilla nautittuina ne paljastavat lukemattomia pieniä juttuja. Tämä yksityiskohtien hiominen antaakin kiekolle pitkäikäisyyttä ja biiseille odottamatonta syvyyttä, sillä alkuun simppeleiltä kuulostavat raidat jatkavat kuuntelukertojen myötä verkkaista avautumistaan. Lähes kahdeksanminuuttiseksi kasvava Quicksilver nousee kuin valtaisa vedenjakaja, erottaen albumin loppuosan pidemmät kappaleet muusta materiaalista. Samalla tapahtuu myös selkeä tunnelmallinen siirtymä, kun vauhti tippuu ja valot himmenevät. Verkkainen yökahvilapala Mercury ja hiukan haikeasti tulvaisuuteen katseleva Gentle Rock antavatkin albumille lämpimän loppusävyn, joka ei haivu hyvään toviin musiikin tauottua.